tag:blogger.com,1999:blog-84148131904951213402024-03-12T16:31:11.698-07:00JOHANNA HAMMARBERG - ARTIKKELIT JA ESITELMÄTtieteellistä ja vähemmän tieteellistäUnknownnoreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-8414813190495121340.post-45834874735536562502011-04-27T09:15:00.000-07:002011-04-27T09:23:24.244-07:00MÖHKÖN YKSINÄINEN - MAISEMASTA KÄVELYKUUNNELMAKSI<span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Esitelmä on pidetty 1.4.2011 Studia Generalia -sarjassa </span></span><div><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">"Ympäristö taiteeksi - taide ympäristöksi" </span></span><div><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Itä-Suomen yliopisto, Joensuun kampus </span></span><div><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><br /></span></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">***</span></span></div></div></div><div><!--StartFragment--> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Keväällä 2009 minulle myönnettiin vuosiapuraha ammatillista lisensiaattitutkimusta varten. Ammatillinen lisensiaatintutkimus on täällä Itä-Suomen yliopiston kulttuurintutkimuksen oppiaineryhmässä kehtitetty muoto, jossa oleellista on koulutettavan oman ammatillisen osaamisen kehittäminen. Pohjakoulutukseltani olen teatteriohjaaja ja kuvataiteen maisteri, siis taiteilija. Ammatillisen tutkimukseni päämääränä oli paikkasidonnaisen esityksen käsikirjoittaminen ja ohjaaminen sekä teoksen syntyprosessin ja vastaanoton tutkiminen. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Olin vastikään muuttanut Pohjois-Karjalaan, joten kaikki maakunnan paikat olivat minulle yhtä tuntemattomia ja ohjaustyötäni ajatellen yhtä potentiaalisia. Kun minulta samoihin aikoihin pyydettiin teksti kulttuurintutkijoiden työn alla olevaan, Ilomantsi-aiheiseen artikkelikokoelmaan, päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: ohjaisin esitykseni Ilomantsiin ja kirjoittaisin artikkelin teoksen synnystä. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Olin siis ohjaamassa paikkasidonnaista esitystä Ilomantsiin. Mutta mitä se on, paikkasidonnainen esitys? Paikkasidonnainen taide – englanniksi site spesific art - on suhteellisen uusi nykytaiteen laji. Se ei ole välinesidonnainen – kuten vaikkapa musiikki, kuvanveisto tai kirjallisuus perinteisesti käsitetään – vaan keskeistä on esillepanopaikka. Paikkasidonnainen taide tarkoittaa muuhun kuin taiteelle omistettuun tilaan – kuten galleria, teatteri, konserttisali - tehtyä teosta, siten että teoksen muoto ja/tai sisältö jollakin tavalla kumpuavat esityspaikastaan. Paikkasidonnainen taide liittyy läheisimmin kuvataiteeseen ja nykyteatteriin. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Ei ole sattumaa, että nykyteatteri on kiinnostunut eri paikoista perinteisen teatteritilan sijasta. Teatterilla taidemuotona on nimittäin uniikki suhde tilaan. Teatteri-sanan kanta palautuu muinaiskreikkaan. Alun perin theatron tarkoitti katsomoa. Siten sana teatteri viittaa kahtaalle: sekä itse esitykseen että esitystilaan. Suomenkielinen vastine ”näyttämötaide” sisältää saman kytkennän. Muiden taidemuotojen nimissä vastaavaa kaksoismerkitystä ei tietääkseni ole – musiikki viittaa ääniteokseen mutta ei konserttisaliin, tanssi kehon liikkeisiin muttei parketille, maalaustaide maalauksiin eikä galleriatilaan. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Perinteisesti teatteri siis vaati teatteritilan - edes symbolisen katsomon ja näyttämön - ollakseen teatteria. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoBodyText"><span lang="EN-US"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Toisaalta teatterin tilakäsitys on jakomielinen. On teatterirakennus, näyttämö ja katsomo. Lisäksi on kunkin näytelmän fiktiivinen paikka. Fiktiivinen paikka on rakennettu näyttämölle. Luodakseen täydellisen illuusion toisesta paikasta teatteri pyrkii sulkemaan pois sen todellisen, fyysisen teatteritilan, jonka sekä esiintyjät että katsojat jakavat. Fiktiivistä, näyttämöllistä paikkaa teatteri pyrkii kaikin voimin kontrolloimaan. Perinteisessä teatteriesityksessä on katastrofi, jos näyttämölle luotu illuusio paikasta jotenkin tärveltyy. Joten paikkasidonnainen teatteri on itse asiassa pieni teatterillinen vallankumous. Siinä esityksen esillepanopaikka otetaan lähtökohdaksi eikä sitä pyritä häivyttämään. Näin “todellisuus” korostuu – ja, simsalabim – muuttuu osaksi esityksen fiktiivistä maailmaa. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Mutta miten paikkasidonnainen esitys käsikirjoitetaan? Jos paikka on esityksen a ja o, esityksessä ei tietenkään voi käyttää valmista käsikirjoitusta. Minun tapauksessani ”paikka” oli Ilomantsin kunta. Se on aika laaja alue, maantieteellisesti, kulttuurisesti, ajallisesti. Paikkaa oli käytännön syistä rajattava aika lailla. Millä perusteella, sitä en tiennyt. Minä päätin ottaa maiseman ohjenuorakseni. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Aloitin käsikirjoitusprosessin ripustamalla Pohjois-Karjalan kartan työhuoneeni seinälle. Huomasin, että Ilomantsissa on runsaasti vaellusreittejä. Yhtenäistä polkua voi kulkea Mekrijärveltä Kiviniemeen 160 kilometriä ilman, että tarvitsee poiketa vaellusreiteiltä tai poistua kunnan alueelta. Ilomantsin historiaan perehtyessäni opin, että osa kyseistä matkaa, Susitaival -niminen vaelluspolku, on osittain ikiaikainen. Arvelin, että maastosta saattaisi edelleen löytää linkkejä muinaisuuteen. Löytyisikö poluilta merkkejä kollektiivisesti tärkeiksi koetuista paikoista? Voisinko löytää pyhiä paikkoja tai uhripaikkoja? Vai olisivatko kaikki merkit edellisistä sukupolvista tallautuneet poluille, maatuneet aluskasvillisuuden sekaan? <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Halusin etsiä maastosta jotakin sellaista, joka liittyisi Ilomantsin historiaan mutta ei olisi pelkkää historiaa. Paikalla tulisi olla edelleen elävä merkitys ihmisille. Toiseksi halusin selvittää, millainen ilmapiiri ja tunnelma Ilomantsissa on, millaisia ihmisiä kylillä liikkuu, mistä puhutaan, millaisilla asioilla vaikuttaisi olevan merkitystä kuntalaisille tänä päivänä. Oli selvää, että tämänkaltaista tutkimusta ei tehtäisi istumalla työpöydän äärellä. Oli jalkauduttava. Päätin, että vaellan tuon kartalta löytämäni sadankuudenkymmenen kilometrin polun kesän loppuun mennessä. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Vaeltamisen tarkoituksena olisi herkistyä ympäristölle, ”kulkea itseni Ilomantsiin”. Tämä oli hyvin selkeä agenda minulle, en halunnut olla kirjaviisas, en olettaa, että tietäisin Ilomantsista jotakin ilman että jalkautuisin alueelle ja kunnolla. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Taiteessa on oltu kiinnostuneita ympäristöstä ja maisemasta romantiikasta, 1700-1800 –lukujen vaihteesta alkaen. Maisema on edustanut toiseutta, se on ollut vieras, jylhä ja vaarallinen. Tyypillinen romanttinen maisema-asenne välittyy erinomaisesti saksalaisen romantikon ja maisemamaalarin, Caspar Friedrichin teoksesta ”Vaeltaja sumumeren yllä” vuodelta 1818. Siinä voittoisasti selkäpuolen meihin kääntänyt mieshenkilä katsoo ylhäältä alas maisemaa, joka avautuu kaikessa loistossaan hänen katseelleen. Tämä romantiikan aikana lanseerattu tapa kuvata maisemaa visuaalisen taiteen kontekstissa; ensin maalauksissa, myöhemmin hyvin selkeästi valokuvauksessa elää edelleen erittäin vahvana. Suomessakin, josta löytyy vähänlaisesti vuoria suhteessa alaviin maihin, kansallismaisemaksi on valittu eräs varmasti kaikkien paikallaolijoiden tuntema kuva Kolilta. Koliltahan avautuu juuri tällainen täydellinen romanttinen näky, jossa silmänkantamattomiin jatkuva maisema lepää katsojan jalan alla. Mutta kuten sanottua, tuo maisema on Suomessa pikemminkin harvinaisuus kuin tyyppiedustaja. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Omaa teostani silmälläpitäen minä halusin luoda lähes päinvastaisen suhteen maisemaan. Halusin olla samassa tasossa Ilomantsin, ympäristön, maiseman kanssa – jopa niin, että joutuisin ponnistelemaan päästäkseni ympäristön kanssa samalle tasolle. Lyhyesti sanottuna, halusin olla nöyrä ja avoin sen suhteen, miten Ilomantsi minulle itseni ilmaisisi. Siksi päätin, että vaeltaminen olisi teokseni materiaalinkeruukeino. Käveleminen kuitenkin vaikutti myös lopullisen teokseni muotoon. Mutta se oli tulos, ei alkuperäinen aie.<o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-US"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Kävelin 22.3-20.9.2009 – siis puolen vuoden - välisenä aikana Kivilahden kylältä Mekrijärven kylään mainitsemallani tavalla eli virallisia vaellusreittejä pitkin. Vaellusreitit kulkevat pääasiassa “tavallisessa” metsässä, osin luonnonsuojelualueilla tai kansallispuistoissa (Petkeljärvi, Patvinsuo), vähäisiltä osin tietä pitkin. Matkaa kertyi kaikkinensa 160 km (plus noin kymmenen ylimääräistä "takaisin autolle"-kilsaa). Tein yhteensä 15 retkeä. Pisin vaellus kesti 9 päivää (120 km) ja lyhyimmät olivat päiväretkiä. Kultakin päivän taipaleelta kuvattiin (mukana ollut aviomies kuvasi) 40 sekunnin mittainen video. Myöhemmin olen editoinut pätkät yhteen. Videosta välittyy hauskalla tavalla paitsi vaeltamisen kokemus myös – ikävä kyllä – ilomantsilaisen maiseman erot. Näistä videoista erottaa valitettavan selvästi, million kuljen luonnonsuojelualueella, million talousmetsässä. </span></span></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Mihin muihin seikkoihin huomioni vaeltaessa kiinnittyi? Mitkä havainnot vaikuttivat käsikirjoitukseen? <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%;tab-stops:248.1pt"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Päinvastoin kuin olin kirjallisten lähteiden pohjala odottanut, en löytänyt Ilomantsin poluilta juuri mitään viitteitä entisiin aikoihin. Ainoat selkeästi erottuvat historian merkit maastossa liittyivät toiseen maailmansotaan. Paikoittain sotarakennelmien jäljet – korsut, juoksuhaudat, sammaleiden peittämät ampuma-aukot - näkyivät selvästi. Osa rakenteista on restauroitu. Reitin varrelta löytyi myös sodanjälkeisiä muistomerkkejä. On selvää, että kuka vaeltaa Petkeljärveltä koilliseen Susitaipaletta pitkin, hän ei voi välttyä näkemästä sodan jälkiä. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Toinen silmiinpistävä seikka oli väestökato. Aihe nousi jatkuvasti esiin paikallisten kanssa rupatellessa. Silmämääräisesti Ilomantsin ikärakenne vaikuttaa väärinpäin käännetyltä pyramidilta. Kirkonkylän kevyen liikenteen väylälle ei ole maalattu polkupyörän, vaan rollaattorin symboli. Kyläkouluja lakkautetaan ja myydään yksi toisensa perästä... Ilomantsilainen erikoisuus on kunnan rakenne useiden kylien yhteenliittymänä. Osa kylistä on elinvoimaisia, osa tyhjenee.<o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Kolmanneksi huomasin, että sota ei pelkästään näy maastossa, vaan on edelleen osa Ilomantsin henkistä ilmapiiriä. Joillekin kuntalaisille sota on harrastus: yksi tekee paikallissotahistoriatutkimusta, toinen etsii metsästä ruostuneita ammuksia metallinpaljastimen kanssa. Sotahistorialliset kohteet sekä sota-aiheiset palvelut muodostavat merkittävän osan kunnan matkailutarjontaa. Jopa kunnan nettisivuilta löytyy kattava ”Ilomantsi sodassa” -aineisto.<o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Vaellusteni tuloksena tiesin, että Ilomantsi tyhjenee ja vanhenee. Että useille ilomantsilaisille talvi- ja jatkosodat eivät merkitse pelkästään lukua historiankirjoissa. Ja että sota on tuotteistettu matkailuelinkeinon käyttöön. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Tiesin myös haluavani ohjata esitykseni Möhköön. Kylästä löytyi riittävä infrastruktuuri esitykseni tueksi. Pääasiassa siitä syystä, että katsojat löytäisivät esityksen, minulle oli tärkeää saada se osaksi jonkin kulttuuri-instituution ohjelmistoa. Möhkössä toimii Ilomantsin museosäätiön ylläpitämä ruukkimuseo. Loppukesästä tarjosin ajatusta siitä, että ohjaisin paikkasidonnaisen esityksen Möhköön, vt. museojohtaja Mika Turuselle ja museotyöntekijä Riitta Laaksolle. Ideani otettiin mieluusti vastaan. Sovimme museon väen kanssa, että esityskausi olisi kesällä 2010 ja että hanke ei maksaisi museolle mitään. Esitys olisi myös katsojille ilmainen. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Olin löytänyt paikan paikkasidonnaiselle teokselle. Samalla löin lukkoon myös esityksen muodon. En halunnut käyttää eläviä näyttelijöitä. Halusin, että kukin katsoja seuraisi esitystä ja oleskelisi maisemassa yksin, rauhassa. Toisaalta halusin liittää valmiiseen esitykseen jotakin siitä kokemuksesta, jota olin itse saanut vaeltamalla pitkin Ilomantsia. Halusin, että esitys olisi katsojille kehollinen kokemus, joka vastaanotettaisiin kävelemällä, ei istuen. Päätin ohjata kuunnelman, jota kuunneltaisiin matkapuhelimella museota kiertävällä polulla. Sovin esityksen teknisestä toteutuksesta PKAMK:n viestinnän oppiaineryhmän kanssa, oppilastyönä.<o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Pian kävi ilmi, että juuri tekniikka kääntyi teoksen toteuttamista vastaan. Olin olettanut, että kännyköiden valtakunnallinen 3G-verkko toimii Möhkössä. Oletukseni oli väärä. Kuunnelman toteuttamiseksi Möhköön olisi pitänyt rakentaa paikallinen asema. Tämä olisi ollut kallis ja pulmallinen vaihtoehto, sillä paikallisen aseman teho on heikko. Sen toiminta pätkii, mikäli signaalin kululle on esteitä. Noin puolet Möhkön ruukkisaaresta on sankkaa, vanhaa kuusikkoa. Se todennäköisesti aiheuttaisi jatkuvia teknisiä vaikeuksia. Möhkön syrjäisyys - se, että operaattorit eivät ole rakentaneet kallista 3G-verkkoa ulottumaan rajaseuduille asti – vaikutti teoksessa käytetyn tekniikan valintaan. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Teoksen lopullinen muoto oli, että katsojat saivat ruukkimuseon kassalta lainaksi iPodin ja karttakirjasen. Kartan sekä maastomerkintöjen avulla he suunnistivat museosaarta kiertävällä polulla kaikkiaan kahdeksalle rastille. Kullakin rastilla kuunneltiin kyseiseen paikkaan liittyvä kuunnelmaosuus ja rastiväleillä etappiin suunniteltu äänimaisema. Kokonaisuudessaan käveltävää oli noin kilometrin verran. Esityksen kesto oli noin tunti, kunkin katsojan vauhdista riippuen. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Teknisten ongelmien ja muotoseikkojen lomassa pureuduin Möhkön kylään. Mikä siellä on erityistä? Mikä olisi se teokseni lähtökohta, joka ei ole siirrettävissä muualle? Löytyisikö jokin sellainen tapahtuma, jota maisema ei paljasta, matkailuesitteet kerro tai kyläläiset tiedä? Jotakin sellaista, joka kiinnostaisi myös satunnaista kulkijaa? <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Möhkö on vanha ruukkikylä. Ruukin aikainen kukoistuskausi on osa kylän identiteettiä. Tämä käy museon perusnäyttelystä hyvin selväksi. Pohdin, millä muilla tavoin Möhköä määritellään, kuin yli sata vuotta sitten lakkautetulla tehtaalla? Mikä Möhkö on nyt? Huomasin museon puodissa myytävän t-paidan. Sen rintamuksessa lukee: ”Möhkö – siinä rajalla”. Kiteyttääkö valtakunnan raja – jota ei saa kylän kohdalla ylittää – Möhkön olemuksen? Paitaan painettuina raja ja syrjäisyys ovat positiivisia määreitä. Kelpaavat sloganiksi. Toisin oli sotien jälkeen. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Suomen ja Venäjän välinen raja kulkee linnuntietä pitkin reilun kahden kilometrin päässä Möhkön sillalta. Rajaviivaa ei ole piirretty siihen sattumalta. Seudulla käytiin elokuussa 1944 yli kahden viikon mittainen kiivas torjuntataistelu. Taistelut yhdessä Tali-Ihantalan, Vuosalmen, Viipurinlahden ja Nietjärven kanssa kuuluvat jatkosodan loppuvaiheen ratkaiseviin torjuntavoittoihin. Näistä vain Ilomantsin taistelualueet ovat yhä Suomen rajojen sisäpuolella.<o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Talvisodan aikana Möhkö oli Neuvostoliiton miehittämä. Jatkosodassa alue säilyi suomalaisilla. Heinäkuussa 1944 kylä evakuoitiin. Koska Möhkössä ei ollut siviilejä jatkosodan lopulla, en löytänyt vaihetta koskevia paikallistietoja; kuullut juoruja tai muisteluita. Kylän kollektiivisessa muistitiedossa vaikuttaisi tässä kohtaa olevan aukko, valkoinen jakso. Se on uniikki piirre.<o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Sota kuitenkin näkyy Möhkössä monin tavoin. Kylän itäpuolella kasvaa sotatulokaskasviniitty. Sen siemenet ovat kulkeutuneet paikalle Puna-armeijan mukana. Kylän ympäristössä on runsaasti neuvostosotilaiden kaivamia varustuksia ja korsujen jäänteitä. Möhkön matkailupalveluissa sotateema on keskiössä. Vuonna 2010 vierailijoille oli tarjolla neljä eri sota-aiheista pakettia. Möhköstä löytyy myös sotamuistomerkki. Koitajoen ylittävän sillan kupeessa on 5.8.1989 paljastettu 21. Prikaatin muistokivi. Kivessä on teksti: ”Isänmaan puolesta. 21. Prikaati taisteli Itä-Karjalasta Ilomantsiin ja pysäytti hyökkääjän Möhkön edustalle kesän 1944 suurtaisteluissa”. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Olen usein ajatellut sitä, kuinka itse kestäisin sotatilanteen, sen paineen, jossa sotilaat elävät. Olen pohtinut isoisääni. Hän soti tiedustelujoukoissa. En tiedä, missä. Hän ei puhunut sodasta mitään. Kun isoisäni kuoli, perin pienen puisen rasian, jonka hän oli veistänyt rintamalla. Rasia oli täynnä vanhoja valokuvia: potretteja, kuvia juhlista 50–60 vuoden takaa. Kuvien joukossa oli myös neljä rintama-aikaista valokuvaa. Perhekuvien seassa niiden vaikutus on järisyttävä. Yhdessä suomalaiset sotilaat pelleilevät vihollisen kallon kanssa. Toisessa on tapettu siviilinainen, jonka ruumiin intiimit kohdat on paljastettu kameralle. Kolmannessa iloinen sotilassakki poseeraa pystyyn jäätyneen vihollissotilaan takana. Neljännessä suomalainen sotilas kasaa ruumiita pinoon ja virnuilee kameralle. Suomalaiset sotilaat ... häpäisemässä kuolleita. Valokuvista välittyvä tunnelma ei vastaa sitä, millainen mielikuva suomalaisesta sotilaasta on luotu; ensin propagandan, sitten kulttuurin keinoin. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoEndnoteText" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Me, vuoden 1945 jälkeen syntyneet, tunnemme toisen maailmansodan vain tarinana. Olemme kuulleet sodasta, lukeneet, nähneet elokuvia, mutta meillä ei ole omakohtaista kokemusta siitä. Tuntematon sotilas – romaanin suosio kertoo sotatarinan merkityksellisyydestä sukupolvesta toiseen. Teatterissakin Tuntematon on kestohitti; viimeisenä esimerkkinä Kristian Smedsin Suomen Kansallisteatterille vuonna 2007 ohjaaman version aiheuttama kohu.<o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-left:36.0pt;line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoBodyTextIndent2" style="margin-left:0cm;line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">”Esitys avaa monen sukupolven puhumattomia ja vaiettuja tunteita. Tämä Tuntematon auttaa meitä ymmärtämään paremmin keitä olemme ja mistä tulemme", kansanedustaja Heidi Hautala totesi esityksen jälkeen (Moring, Helsingin Sanomat, 28.11.2007).<o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoEndnoteText" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Olin läsnä, kun Veteraanipäivillä 5.9.2009 Möhkön 21. Prikaatin muistomerkille laskettiin seppele. Tilaisuuteen osallistui arviolta 50 henkilöä, joista korkeintaan kourallinen oli veteraani-ikäpolvea. Silti seppeleenlaskua ei jätetty ohjelmasta pois. Riitin merkitys lienee muuttunut vuosikymmenten saatossa. Mutta tapa on siirtynyt seuraaville sukupolville. Se on elävää perinnettä.<o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Seppeleenlaskua seuratessani totesin, että minun ei tarvitsisi enää etsiä esitykseni aihetta. Olin lähtenyt vaeltamaan Ilomantsin metsiin löytääkseni pyhiä paikkoja. Olin etsinyt maastosta merkkejä edellisistä sukupolvista. Nyt tiedostin seisovani paikassa, josta ainakin tässä tilaisuudessa oli elävä yhteys menneisiin aikoihin. Ja että seppeleenlasku toimitti eräänlaista uhrin virkaa. Ajattelin, että kaikki Ilomantsissa näkemäni ja kuulemani palautui sotaan. Syrjäisyys, väestökato, väestön vanheneminen. Sodan jäljet ovat monet. Kenties Helsingissä esitetty Tuntematon sotilas auttaa suomalaisia kansakuntana ymmärtämään itseään, kuten kansanedustaja Hautala toteaa. Mutta täällä, missä taisteluita käytiin, lienee sota vieläkin merkittävämpi identiteetin rakennusaine. Se, mikä säilyy painanteina ja muistomerkkeinä maastossa, on osa henkistä maisemaa. Ainakin niin kauan kun seppeleitä lasketaan. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Olin siis löytänyt aiheeni. Minulla ei kuitenkaan ollut mitään mielenkiintoa uusintaa sankaritarinoita. Varsinkin kun Ilomantsi tuntui olevan pullollaan alan asiantuntijoita. Etsin päinvastaista, sellaista, mitä olin nähnyt isoisäni valokuvissa. Ehkä se, mitä etsin, oli häpeä. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Palasin lähdekirjallisuuden pariin. Selvisi, että sodan loppuvaiheessa Ilomantsissa teloitettiin kolme omaa sotilasta. Ampumiset liittyivät karkuruuteen. Kävi ilmi, että yksi teloituksista tapahtui Möhkössä. En ollut kuullut asiasta yhdeltäkään kyläläiseltä. Edes museon väki ei tiennyt siitä mitään! <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoEndnoteText" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Möhkössä ammutun sotilaan nimi oli Juho Viljam Pietikäinen. Kuollessaan hän oli 34-vuotias ja naimaton. Hän oli kotoisin Petsamosta. Hän taisteli 21. Prikaatissa – samassa, jolle Möhkön muistomerkki on pystytetty. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoEndnoteText" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Pietikäinen ammuttiin 31.7.1944. Tuomion syynä oli se, että Pietikäinen väitti puhuttelussa komppanian päällikköä, luutnantti Alvar Rantalahtea vastaan ja puhutteli tätä epäsotilaallisesti. Ampumisen tarkoituksena lienee ollut pelottelu ja laajemman karkuruuden ennaltaehkäisy. Sodanjälkeisessä oikeudenkäynnissä tuli kuitenkin esille, että Pietikäisen ampumisen seurauksena neljä 21. Prikaatin sotamiestä karkasi. Yksi karkureista kertoi pelänneensä itsekin tulevansa ammutuksi. Komppaniassa saattoi hänen mukaansa saada syyttömänäkin syyn päällensä. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Sodan jälkeen Pietikäisen tapaus tutkittiin eri oikeusasteissa. Korkein oikeus päätti, että luutnantti Rantalahti oli lyönyt laimin velvollisuutensa ottaa riittävä selko ampumispäätökseen johtaneesta tilanteesta. Pietikäinen oli kuulunut ryhmään, joka oli Rantalahden tietämättä suorittamassa erillistä tehtävää. Rantalahti tuomittiin kuolemantuottamuksesta kahdeksi vuodeksi vankeuteen.<o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Pietikäisen kuolemantapaus oli täten traaginen. Olin löytänyt Päähenkilöni.<o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Koska tarkoitukseni oli kirjoittaa näytelmä, ei draamamuotoista paikallishistoriikkia, en halunnut tietää Pietikäisestä kaikkia faktoja. Käsikirjoitusvaiheessa huomasin, että jos uppoan dokumentaarisuuden suohon, Pietikäisen kohtalon yleisinhimillinen taso ei avaudu minulle. Annoin itselleni oikeuden kuvitella. Tärkeintä olisi tunnelma, ei se, että kaikki vastaisi prikulleen todellisuutta. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Käsikirjoitusta työstäessäni keskityin pohtimaan, miltä tuntuisi odottaa omaa teloitusta. Millaiset mielialat olivat heinäkuun lopussa 1944 ... Mietin, millainen äänimaisema, millaisia hajuja tai kuinka valoisaa oli Möhkössä sinä yönä, kun Päähenkilöni odottaa kuolemaansa.... pienessä kylässä johon kantautuu taisteluiden kumu, jossa miehet yöpyvät matkallaan asemiin... aikana jolloin Kannas on jo menetetty... Mietin isoisäni kuvia. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Käsikirjoituksen valmistuttua aloitin kuunnelman työstämisen muun taiteellisen työryhmän – visuaalinen suunnittelija Kari Hammarbergin, näyttelijä Hans Stigzeliuksen ja äänisuunnittelija Janne Ojajärven - kanssa. Kerroin, että olemme tekemässä teosta suomalaisesta sotilaasta. Jonka omat ampuivat. Jonka tarinaa ei tunneta eikä kerrota - ei vaikka sodanaikaiset tapahtumat ovat useiden paikallisten kiinnostuksen kohteena, vaikka sota on keskeinen teema Ilomantsin matkailutarjontaa. Että tarkoituksenamme olisi tehdä kuunnelma, joka kertoisi pienen, unohdetun tarinan Möhköstä. Parhaassa tapauksessa muuttaisimme katsojien maisemakokemusta siten, että kun he muistelisivat Möhköä tai polkua, joilla he kiersivät esitystä kuunnellen, he muistaisivat erään sotilaan, joka ammuttiin kylässä, sodan lopussa, ratkaisevien taisteluiden alla. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Möhkön yksinäisen muodoksi vakiintui kävelykuunnelma. Katsojat vastaanottivat teoksen kulkemalla merkityllä reitillä kylässä, kuunnelmaa kuunnellen ja karttakirjaa katsellen. Maisema oli täten teoksessa läsnä kahdella tavalla: todellisena Möhkön kylänä, kesäpäivän vuonna 2010, sateena tai paisteena, itikkaparvina SEKÄ fiktiivisenä maisemana, ääni- ja kuvakaikuina kesältä 1944. Tämä maiseman kaksitasoisuus toteutettiin pitkälti visualisoimalla, karttakuvien avulla. Karttakirjassa oli kuva kustakin rastista, jossa katsoja kuunteli aina siihen paikkaan kuuluvan osan kuunnelmaa. Kuvat olivat tietoisen vanhahtavia. Kuvissa on tavoiteltu luonnosmaisuutta, sitä, että ne voisivat olla kesällä 1944 Möhkössä, sotatilanteessa, piirrettyjä. Arkistoista ja ihmisten vinteiltähän löytyy sodanaikaisia sotilaiden päiväkirjoja ja vihkoja, joissa on tämäntyyppisiä piirroksia. Huomaattehan myös kuvitteellisen katsoja katseen tason. Tässä ei ole kyseessä aikaisemmin mainittu ylhäältä-alas, toisin sanoen hiukan alistava katse, vaan maisema on kuvissa samalla tasolla katsojan kanssa. Karttakirjan kuvista katsoja katsoo 1940-luvulle ja sotaan, samaan aikaan kun hän vastaanottaa viestejä samasta reaalisesta maisemasta moniaistisesti, on maiseman sisällä. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoEndnoteText" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Esityksessä oli vielä yksi visuaalinen ja maisemallinen taso, joka ei avaudu, ellei sitä tiedä. Karttakirja nimittäin esittää jotakin sellaista, mitä Möhkön maisemasta puuttuu. Arkistolaitoksen tietokannasta löytyy Suomen sodissa 1939–1945 menehtyneiden kantakortit.</span></span><b><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> </span></span></b></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Pietikäisen kortissa lukee: ”Hautapaikka: Tuntematon”. Ei siis hautaa. Hänet ammuttiin – ja? Jätettiinkö ruumis lojumaan jonnekin ojan pohjalle? Vai oliko Möhkössä kyseisenä aikana toimineessa Kaatuneiden Evakuointikeskuksesta sellainen pappi, joka olisi toimittanut vainajan kotiin? Myöhemmin, tänä talvena, minulle soitti Pietikäisen sukulaispoika, nyt jo iäkäs mies. Hän kertoi monia, mielenkiintoisia tarinoita Pietikäisestä. Sukulaismiehen mukaan ruumis toimitettiin Pietikäisen äidille. Toivottavasti näin on. En kuitenkaan aivan täydellisesti uskalla luottaa tähänkään lähteeseen, sillä samassa puhelussa vanhaherra kertoi ratkaisseensa Olof Palmen murhan ja olevansa siksi SÄPÖn tarkkailussa. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Joka tapauksessa, ajatus siitä, että Pietikäisen ruumis mahdollisesti jätettiin niille sijoilleen, tuntui meistä, kuunnelma työryhmän jäsenistä, varsin ikävältä. Varsinkin, kun minulla oli hallussani isoisäni valokuva, jossa kuolleita viskotaan kasoihin ja nauretaan päälle. Ei mikään ylevä näky. Päätimme visuaalisen suunnittelijan kanssa, että Möhkön yksinäisen karttakirjan kansi painettaisiin mustalla ja teoksen nimi kultaisella värillä. Eleen tarkoituksena oli olla yhdenlainen hyvitys, yhdenlainen hautakivi. Pietikäiselle, Petsamon pojalle, jonka tien pää oli Möhkössä. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;">Niinpä me yhden lyhyen kesän aikana lisäsimme Möhkön kylään vielä toisen patsaan eräälle sankarille tai ainakin vainajalle. Tosin se oli vain paperia ja sanoja, mutta patsas se sekin. </span></span><o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"> </span></span><o:p></o:p></span></p> <!--EndFragment--> </div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8414813190495121340.post-10032663888187994382011-03-28T09:46:00.000-07:002011-03-28T09:51:54.074-07:00Nykyteatteri ja paikka<!--StartFragment--> <h1 style="line-height:200%"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal; font-size:medium;"> <!--StartFragment--> <p class="MsoNormal" style="text-align:justify;mso-pagination:widow-orphan;mso-hyphenate:none;tab-stops:-42.5pt -14.2pt 14.1pt 42.4pt 70.7pt 99.05pt 127.35pt 155.7pt 184.0pt 212.3pt 240.65pt 268.95pt 297.3pt 325.6pt 353.9pt 382.25pt 410.55pt 438.9pt 467.2pt 495.5pt 523.85pt 552.15pt 580.5pt 608.8pt 637.1pt 665.45pt 693.75pt 722.1pt 750.4pt 778.7pt 807.05pt 835.35pt 863.7pt 892.0pt 920.3pt 948.65pt 976.95pt 1005.3pt 1033.6pt 1061.9pt"><!--[if supportFields]><span lang="EN-CA" style="'mso-ansi-language:EN-CA';font-size:12.0pt;"><span style="'mso-element:field-begin'"></span><span style="mso-spacerun: yes"> </span>SEQ CHAPTER \h \r 1</span><![endif]--><!--[if supportFields]><span lang="EN-CA" style="'mso-ansi-language:EN-CA';font-size:12.0pt;"><span style="'mso-element:field-end'"></span></span><![endif]--><span lang="FI"><b><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">“Nykytaide <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_0">vaihtoehtoisen</span> ja kriittisen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_1">tietoisuuden</span> lähteenä”. </span></b></span><b><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Seminaari <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_2">nykytaiteesta</span> Itä-Suomen yliopistossa, Joensuussa 10.-11.12. 2010</span></b></p></span></span></h1><h1 style="line-height:200%"><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal; "><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Kun <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_3">satunnaiselta</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_4">kadunmieheltä</span> kysytään, mitä sana ”teatteri” <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_5">tuo</span> hänelle mieleen, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_6">vastauksena</span> kuultaneen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_7">määreitä</span> kuten “näyttelijä”, ”<span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_8">näytelmäteksti</span>”, ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_9">mikseipä</span> vaikka ”näyttämö”. Nämä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_10">assosiaatiot</span> ovat oikeita, kukaties tyhjentäviäkin, jos ajatellaan vaikkapa suomalaista <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_11">laitosteatterimaailmaa</span>. Sinnehän usein mennään katselemaan, miten hyvin tai huonosti näyttelijä näyttelee <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_12">näytelmätekstiä</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_13">näyttämöltä</span>. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_14">Assosiaatio</span> ei kuitenkaan tavoita sitä, mitä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_15">nykyteatteri</span> on. Seuraavaksi käsittelen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_16">nykyteatterin</span> ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_17">perinteisen</span> teatterin eroa. Lisäksi annan muutamia esimerkkejä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_18">nykyteatterin</span> suhteesta teatterin tilaan.</span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal; "><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> Lopuksi esitän väittämän siitä, miksi <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_19">nykyteatterilla</span> ja paikalla on jotakin merkitystä.</span></span></span></h1> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Jos kaikki tämän päivän teatteri ei <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_20">ole</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_21">nykyteatteria</span> – kuten kaikki nykyajan taide ei <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_22">ole</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_23">nykytaidetta</span> – kuinka erottaa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_24">nykyteatteri</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_25">perinteisestä</span> teatterista? <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_26">Kokeellisena</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_27">dramaturgina</span> tunnetun <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_28">Juha-Pekka</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_29">Hotisen</span> mukaan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_30">yksinkertaisinta</span> on määritellä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_31">nykyteatterin</span> laajaa kenttää <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_32">negaation</span> kautta. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_33">Nykyteatterin</span> keskeisiä elementtejä ovat muun muassa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_34">ei-näyttelijä-</span> ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_35">ei-tekstikeskeisyys</span>, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_36">ei-näyttämöllisyys</span>. Myös saksalainen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_37">teatteritieteilijä</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_38">Hans-Thies</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_39">Lehmann</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_40">määrittelee</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_41">nykyteatterin</span> suhteessa siihen, mitä se ei edusta. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_42">Lehmannin</span> mukaan elämme <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_43">postdraamallista</span>, tai suomeksi ”draaman jälkeisen teatterin” kautta. Kuulostaa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_44">käsiteviidakolta</span> – mitä se sitten, on, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_45">draamateatteri</span>? No, jos otatte <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_46">lukeaksenne</span> minkä tahansa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_47">suomalaisen</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_48">laitosteatterin</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_49">ohjelmalehtisen</span>, huomaatte että teille pääasiassa tarjoillaan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_50">kahdentyyppisiä</span> esityksiä: <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_51">musikaaleja</span> tai <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_52">draamateatteria</span>. Karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että jos <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_53">laitosteatteriesityksessä</span> ei lauleta, niin se on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_54">draamateatteria</span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_55">Draamateatteri</span> on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_56">teatteritaiteen</span> muoto joka kehittyi 1800-luvun <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_57">realistisesta</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_58">kirjallisuudesta</span>. Sen keskeisiä elementtejä ovat <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_59">psykologinen</span> ihmiskuva, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_60">näyttelijäntyö</span> ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_61">näytelmätekstin</span> ylivalta suhteessa esityksen muihin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_62">elementteihin</span>. Nyt huomaamme, että <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_63">nykyteatteri</span> on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_64">draamateatterin</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_65">antiteesi</span>: siinä missä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_66">draamateatteri</span> on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_67">tekstikeskeinen</span>, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_68">nykyteatteri</span> on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_69">ei-tekstilähtöinen</span> jne. Kuten <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_70">Lehmann</span> sanoo: ”<span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_71">Postdraamallinen</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_72">paradigma</span> on suunnannut <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_73">mielenkiintonsa</span> tekstin sijasta ajan, tilan, kehon ja vastaanoton <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_74">kategorioihin</span>”.<o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Ei <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_75">ole</span> sattumaa, että <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_76">nykyteatteri</span> on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_77">kiinnostunut</span> tilan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_78">kategoriasta</span>. Teatterilla <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_79">taidemuotona</span> on nimittäin uniikki suhde tilaan. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_80">Teatteri-sanan</span> kanta palautuu <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_81">muinaiskreikkaan</span>. Alun perin </span></span><i><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_82">theatron</span></span></span></i></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> tarkoitti katsomoa. Siten sana teatteri <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_83">viittaa</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_84">kahtaalle</span>: sekä itse esitykseen että <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_85">esitystilaan</span>. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_86">Suomenkielinen</span> vastine ”<span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_87">näyttämötaide</span>” sisältää saman kytkennän. Muiden <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_88">taidemuotojen</span> nimissä vastaavaa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_89">kaksoismerkitystä</span> ei tietääkseni <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_90">ole</span> – musiikki <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_91">viittaa</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_92">ääniteokseen</span> mutta ei <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_93">konserttisaliin</span>, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_94">tanssi</span> kehon <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_95">liikkeisiin</span> muttei <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_96">parketille</span>, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_97">maalaustaide</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_98">maalauksiin</span> eikä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_99">galleriatilaan</span>. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_100">Perinteisesti</span> teatteri siis <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_101">vaati</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_102">teatteritilan</span> - edes symbolisen katsomon ja näyttämön - ollakseen teatteria. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoBodyText"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Toisaalta teatterin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_103">tilakäsitys</span> on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_104">jakomielinen</span>. On <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_105">teatterirakennus</span>, näyttämö ja katsomo. Lisäksi on kunkin näytelmän <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_106">fiktiivinen</span> paikka. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_107">Fiktiivinen</span> paikka on rakennettu <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_108">näyttämölle</span>. Luodakseen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_109">täydellisen</span> illuusion toisesta paikasta teatteri pyrkii sulkemaan pois sen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_110">todellisen</span>, fyysisen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_111">teatteritilan</span>, jonka sekä esiintyjät että katsojat jakavat. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_112">Fiktiivistä</span>, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_113">näyttämöllistä</span> paikkaa teatteri pyrkii kaikin voimin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_114">kontrolloimaan</span>. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_115">Perinteisessä</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_116">teatteriesityksessä</span> on katastrofi, jos <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_117">näyttämölle</span> luotu illuusio paikasta jotenkin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_118">tärveltyy</span>. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">1900-luvun alussa alkoi esiintyä kritiikkiä monia teatterin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_119">tunnuspiirteitä</span> kohtaan. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_120">Ensimmäiset</span> kriitikot olivat <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_121">italialaiset</span> futuristit, jotka vuoden 1909 <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_122">manifestissaan</span> hyökkäsivät <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_123">passéistiseksi</span> ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_124">porvarilliseksi</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_125">haukkumaansa</span> teatteria – siis <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_126">draamateatteria</span> - kohtaan. Kritiikin kohteena oli muun muassa teatteri <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_127">sosiaalisena</span> ympäristönä, paikkana jonne <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_128">yläluokkaiset</span> ihmiset tulevat <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_129">näyttäytymään</span>, ja jossa tästä syystä tarjotaan katsojille vain <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_130">vaarattomia</span>, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_131">konservatiivisintakin</span> makua tyydyttäviä esityksiä. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_132">Futuristien</span> mukaan teatteri ja taide ylipäätänsä olivat <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_133">liukuneet</span> liian kauaksi tavallisten ihmisten <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_134">elämismaailmasta</span>. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_135">Todellisuuden</span> ja taiteen välinen elävä yhteys tulisi heidän mukaansa palauttaa. Keinona siihen oli taiteen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_136">sisällöllinen</span> ja muodollinen uudistaminen sekä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_137">taiteilijoiden</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_138">jalkautuminen</span> ihmisten pariin. Ajatus siitä, että taide on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_139">vieraantunut</span> maailmasta MUTTA että taiteen ja elämän välinen yhteys on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_140">palautettavissa</span>, osoittautui <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_141">elinvoimaiseksi</span> kuluneen vuosisadan aikana. Varsinkin toisen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_142">maailmansodan</span> jälkeen on syntynyt lukuisia sellaisia esittävän taiteen muotoja, kuten <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_143">yhteisöteatteri</span>, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_144">happening</span>, aktiot, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_145">performanssi</span>, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_146">live</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_147">art</span>, joille on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_148">tunnusomaista</span> etsiä uusia yleisöjä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_149">ei-teatterinomaisin</span> keinoin sekä tehdä esityksiä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_150">epätavanomaisiin</span> paikkoihin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_151">taidelaitosten</span> sijasta. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Futuristit <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_152">manifestoivat</span> ajatuksen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_153">passéistisesta</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_154">draamateatterista</span> sekä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_155">vaatimuksen</span> taiteen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_156">integroimisesta</span> elämään. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_157">Futuristeille</span> tyypillinen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_158">intergoroinin</span> keino oli esitysten häirintä. He saattoivat aloittaa oman ”<span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_159">esityksensä</span>” – vaikkapa manifestin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_160">huutelun</span> ja torven <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_161">töräyttelyn</span> – kesken <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_162">La</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_163">Scalan</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_164">ensi-illan</span>. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_165">Futurististen</span> häirintä- ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_166">aktivointiesitysten</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_167">tarkoituksena</span> oli herättää katsojat <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_168">passiivisuudesta</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_169">närkästyttämällä</span> heidät, hyökkäämällä yleistä makua ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_170">käytöskoodia</span> vastaan. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_171">Nykyteatteriin</span> nuo kokeilut ovat vaikuttaneet siten, että hyvin, hyvin, hyvin monissa esityksissä näyttämöä ja katsomoa erottava <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_172">suojamuuri</span>, ramppi, on rikottu <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_173">näyttelijöiden</span> toimesta. Moni suomalainen muistaa varmasti erään kuuluisan illan vuonna 1989, kun Oulun <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_174">kaupunginteatterin</span> lavalta lensi ihan oikeaa ulostetta yleisön silmille. Siinä esityksessä oli <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_175">avantgarden</span> perinne läsnä. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_176">Lehmannin</span> mukaan esityksissä, jossa ramppi rikotaan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_177">aggressiivisesti</span>, jossa ”ramppi tunkeutuu katsomon tilaan” on kyse <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_178">konfliktisesta</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_179">tilasuhteesta</span>. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_180">Avantgardisti</span>, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_181">paskanheittelijä</span> unelmoi katsojasta, joka hyökkäyksen kohteeksi jouduttuaan ymmärtää aktivoitua, siinä tilanteessa sekä koko elämässään, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_182">poliittisesti</span>. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Lähes <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_183">vastakkainen</span> motiivi sille, miksi esiintyjät poistuvat lavalta on muodostaa hetkellinen yhteisö <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_184">esiintyjien</span> ja katsojien välille. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_185">Lehmann</span> kutsuu tällaisten esitysten <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_186">tilasuhdetta</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_187">poikkeukselliseksi</span>. Esimerkki esityksestä, jossa katsojat ja esiintyjät muodostavat <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_188">hetkellisen</span> yhteisön poikkeavan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_189">esityspaikan</span> kautta, on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_190">Todellisuuden</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_191">tutkimuskeskuksen</span> “Helsinki <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_192">by</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_193">Night</span>” – <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_194">sightseeing-esitys</span> vuodelta 2006. Helsinki <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_195">by</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_196">Night</span> oli bussimatka halki öisen kaupungin. Esitys tapahtui <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_197">samanaikaisesti</span> niin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_198">linjurin</span> sisällä, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_199">näyttelijöiden</span> toimesta, kuin sen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_200">ulkopuolella</span>, ikkunasta nähtynä. Kaikki, mitä kadulla näkyi, oli katsojien silmissä yhtä lailla teatteria: todellinen tappelu <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_201">nakkikioskin</span> jonossa oli samaa esitystä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_202">tienposkessa</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_203">näyteltyjen</span> kohtausten kanssa. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_204">Tälllaisia</span> esityksiä on tehty Suomessa viime vuosina melko paljon. ”Toisissa tiloissa”-kollektiivi järjesti muutama kuukausi sitten <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_205">Porosafari-vaelluksen</span>, lähes koko <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_206">vuorokauden</span> mittaisen kävelyn ympäri Helsinkiä. Vaelluksen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_207">tarkoituksena</span> oli etsiä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_208">porotokan</span> olemisen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_209">tapaa</span>. Esityksessä ei ollut varsinaisia katsojia eikä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_210">esittäjiä</span>, vaan kaikki hakivat yhtä lailla <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_211">poroutta</span> itsestään. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_212">Todellisuuden</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_213">tutkimuskeskus</span> on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_214">kunnostautunut</span> jo useiden vuosien ajan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_215">todellisuusteatteriesityksillä</span>, jotka lähes <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_216">poikkeuksetta</span> tapahtuvat <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_217">bussikiertoajelun</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_218">tyyppisissä</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_219">ei-esityksenomaisissa</span> mutta <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_220">arkisissä</span> tiloissa. Lisäksi <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_221">puoliammattilainen</span> Teatteri Naamio ja Höyhen on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_222">kunnostautunut</span> samalla saralla <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_223">pitkäkestoisilla</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_224">kaupunkipeli-esityksillä</span>. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_225">Suomalaisessa</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_226">nykyteatterissa</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_227">lehmannilainen</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_228">poikkeuspaikka</span> on hyvin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_229">tyypillisesti</span> Helsingin kaupunki. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Kolmas ja viimeinen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_230">lehmannilainen</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_231">nykyteatterin</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_232">tilasuhde-esimerkki</span> liittyy <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_233">ei-teatterinomaisen</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_234">esityspaikan</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_235">aikatasoihin</span> sekä muistoihin. Oma <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_236">viimekesäinen</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_237">ohjaukseni</span>, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_238">Möhkön</span> yksinäinen, kuuluu tähän ryhmään. Esitys oli muodoltaan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_239">kävelykuunnelma</span>. Se <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_240">toteutettiin</span> siten, että kukin katsoja kulki yksin polulla ympäri <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_241">Möhkön</span> kylää <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_242">iPodin</span> kanssa. Täten esitys operoi paitsi paikan, myös ajan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_243">kaksoiskytkennän</span> kautta. Tarina tapahtui samalla polulla, kuin missä katsoja kulki, mutta useassa eri ajassa: kuunnelman <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_244">päähenkilö</span> eli vuotta 1944, katsoja taas 2010; <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_245">päähenkilö</span> eli yötä, katsoja päivää. Kuunnelman <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_246">päähenkilö</span> oli kyseisessä kylässä sodan lopussa teloitettu <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_247">suomalaissotilas</span>. Hänen tarinansa ei ollut <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_248">paikkakuntalaisten</span> tiedossa. Kyseessä oli paikkaan liittyvä salaisuus, muisto, jota ei <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_249">muisteteltu</span>. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Siinä missä perinteinen teatteri pyrkii <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_250">häivyttämään</span> sen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_251">konkreettisen</span> tilan, jossa esitys tapahtuu, ja korvaamaan sen näytelmän <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_252">fiktiivisellä</span> tilalla, </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_253">nykyteatteri</span> ei suhtaudu tilaan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_254">neutraalisti</span> eikä pyri <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_255">kontrolloimaan</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_256">näyttämöllistä</span> tilaa</span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> . Päinvastoin: usein <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_257">nykyteatteri</span> pyrkii hyödyntämään <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_258">esitystilaa</span> ja korostamaan sitä. Siten perinteinen teatteri tapahtuu <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_259">epätilassa</span> ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_260">nykyteatteri</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_261">partikulaarissa</span> paikassa.</span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> Jo pelkkä kysymys siitä, mikä on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_262">nykyteatterin</span> näyttämö, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_263">jää</span> ilman tyhjentävää vastausta. Oleellista <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_264">nykyteatterin</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_265">paikkasuhteessa</span> on, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_266">Lehmannia</span> jälleen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_267">lainatakseni</span>, että teatteri <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_268">saa</span> paikan puhumaan. Esitys avaa tilan tai maiseman yllättävällä tavalla. Jättää siihen jäljen. Uskon, että moni <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_269">nykyteatterin</span> tekijä pyrkii siihen, että katsoja ei koskaan enää <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_270">katso</span> kyseistä paikkaa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_271">neutraalilla</span> katseella. Vaan kuten siinä paikassa – ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_272">todellisuudessa</span> ylipäänsä - olisi aina meneillään esitys. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Lopuksi muutama sana siitä, mitä merkitystä sillä on, että <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_273">nykyteatteri</span> on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_274">kiinnostunut</span> tekstin ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_275">psykologisen</span> ihmiskuvan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_276">käsittelyn</span> sijasta vaikkapa tilasta, paikasta. Merkitys palautuu <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_277">nykyteatterin</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_278">maailmankuvaan</span>. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_279">Draamateatterissa</span> yksittäisen katsojan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_280">kokemuksella</span> ei <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_281">ole</span> niin väliä – kunhan se on myönteinen, kunhan näytöksen lopuksi katsomosta kuuluu taputuksia. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_282">Näyttämöltä</span> lähetetään viesti katsomoon, ja toivotaan, että se <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_283">vastaanotetaan</span> suopein mielin. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_284">Näyttämö-katsomorakenne</span> ei tue katsojan kohtaamista <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_285">yksilötasolla</span> eikä <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_286">tasavertaisesti</span>. Näyttämö on symbolinen tila. Katsomo on symbolinen tila – näin on ollut antiikista alkaen. Ramppi on helppo rikkoa ylhäältä alas, mutta vaikea alhaalta ylös. <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_287">Teatterikatsoja</span> tietää hyvin, kuinka hänen kuuluu käyttäytyä. Yleensä hän haluaa suorittaa oman osuutensa esityksestä niin kuin se kuuluu tehdä. <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Mutta, kun esitys viedään vaikkapa tyhjään <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_288">teollisuustilaan</span>, kun esitys on tunteja kestävä vaellus halki kaupungin, tai <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_289">bussikiertoajelu</span>, katsojan ja <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_290">näyttelijän</span> roolit muuttuvat. Molemmat ovat <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_291">yhtäläisesti</span> vieraalla maalla. Se, mikä on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_292">yllätyksellistä</span>, on yllätys niin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_293">esiintyjille</span> kuin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_294">katsojillekin</span>: <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_295">todellisuuteen</span> vietyä esitystä ei kukaan pysty <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_296">kontrolloimaan</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_297">näyttämöesityksen</span> tavoin. Kuka voi sanoa, missä on <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_298">Möhkön</span> yksinäisen kaltaisen <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_299">kävelykuunnelman</span> katsomo? Entä miten sellaisessa esityksessä, jossa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_300">näyttelijät</span> ovat samaa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_301">porotokkaa</span> katsojien kanssa, kuuluu oikein käyttäytyä? <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Parhaimmillaan <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_302">nykyteatteri</span> on mielestäni silloin, kun se pyrkii pois teatterin <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_303">hierarkkisesta</span>, vanhahtavasta <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_304">maailmankuvasta</span>. Kun esitys, esiintyjät, tulee alas lavalta ja kohtaa katsomon <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_305">demokraattisesti</span>, voi tapahtua jotakin aidosti mullistavaa: teatteri lakkaa ilmaisemasta passiivista, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_306">yksisuuntaiseen</span> <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_307">vuorovaikutukseen</span> perustuvaa <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_308">maailmankuvaa</span>. Paikkaan tuotu <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_309">nykyteatteri</span> sanoo yleisölle: te voitte nyt lakata vain katsomasta. Teidän ei <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_310">tarvitse</span> enää vain istua ja taputtaa lopuksi. Jos haluatte – ilman että heitämme teidän päällenne mitään – niin te voitte olla <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_311">toimijoita</span>, subjekteja, tässä esityksessä. Niin kuin te olette subjekteja, <span class="blsp-spelling-error" id="SPELLING_ERROR_312">toimijoita</span>, omissa elämissänne. </span></span><o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI" style="color:maroon;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI" style="color:maroon;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI" style="color:maroon;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI" style="color:maroon;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI" style="color:maroon;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI" style="color:maroon;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI" style="color:maroon;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI" style="color:maroon;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"> <o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="FI" style="color:maroon;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:medium;"> </span></span><o:p></o:p></span></p> <!--EndFragment-->Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8414813190495121340.post-91052249049644968392009-12-18T06:05:00.000-08:002009-12-18T06:22:22.760-08:00TEATTERI JA SEN SEINÄT - Keskustelua oman tilan tarpeesta<!--StartFragment--> <h1><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Julkaistu Teatterilehdessä 8/2009</span></span></span></span></h1><h1><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Osallistuin lokakuussa Italian Parmassa pidettyyn paikkasidonnaisen esittävän taiteen konferenssiin ”Urban Habitat 2”. Konferenssi oli osa </span></span></span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Lenz Rifrazioni </span></span></span></span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">–teatterin </span></span></span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">järjestämän Natura Dèi Teatri</span></span></span></span></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> – festivaalin ohjelmistoa. Puheenvuoroni käsitteli paikkasidonnaisten esitysten suhdetta esillepanopaikan sosiaaliseen ympäristöön. Väitin, että paikkasidonnainen työskentelytapa voi tehdä teatterille (niin taidemuodolle kuin yksittäiselle ryhmälle) oikein hyvää. Ainakin se on yksi tapa vältellä laitostumista eli jumiutumista.</span></span></span></span></span></h1> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Väite kirvoitti keskustelua. Aihe oli valitettavan akuutti monille konferenssiin osallistujille. </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Lähtökohtaisesti istuimme aiheen suhteen ns. tulisilla hiilillä. Lenz Rifrazionin oma teatteri Lenz Teatro </span></span></span></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> sijaitsee kaupungin keskustan tuntumassa, vanhalla teollisuusalueella. Minulle kerrottiin, että alue on Parman boheemialuetta. Paikallinen Kallio? Kyseisissä tehdastiloissa oli aikaisemmin tehty ruokasäilyketölkkien etikettejä. 1980-luvun lopulta alkaen kaupunginisät halusivat näille tyhjilleen jääneille kiinteistöille uutta käyttöä. Dadaa: tehtaista päätettiin tehdä kulttuuritehtaita. </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Kuulostaako tutulta? </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Joten, tehdastila saatiin teatterin käyttöön. Rifrazioni kunnosti tilat, eikä varmaankaan ilmaiseksi – ainakaan designlampuista ja –huonekaluista päätellen. Tuli vastoinkäymisiä; tulipalo ja sitä seurannut uusi remontti, joka sulki teatterin ovet muutamaksi vuodeksi. Tämä vaati ryhmäläisiltä pitkää pinnaa, uskoa tulevaisuuteen - ja jälleen investointeja. </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Rifrazionilaisten mukaan teatterilla on ollut suuri merkitys alueen identiteetille, ja he pyrkivät toimimaan yhteistyössä asukkaiden kanssa. (Mainittakoon, että näkemäni isäntäväen esitys oli erittäin korkeakulttuurinen. Paikallista väestöä ei ainakaan ole pyritty liehittelemään liian helpolla ohjelmistolla eli vääränlaisella paikkasidonnaisuudella). Lisäksi ryhmä kiertää esiintymässä ulkomailla ja tekee yhteistyötä kansainvälisten starojen kanssa. Vaikuttaa vahvasti siltä, että toiminta kukoistaa ja että kaikki hyvä alkoi siitä, kun ryhmä sai tehdastilat käyttöönsä. Sitä ennen treenattiin ja esiinnyttiin ohjaajapariskunnan kotona. Tilanne ei olisi voinut jatkua loputtomasti, vaan ryhmä olisi todennäköisesti lakannut ennen pitkää olemasta.</span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Tänä päivänä Parma laajenee. Uusille asunnoille keskustan tuntumassa on kova kysyntä. Lenz Teatroa </span></span></span><span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">ympäröi valtava rakennustyömaa. Ja koska Lenz Rifrazioni ei omista teatteriaan, he seuraavat tilannetta henki kurkussa. Koska tulee lähtökäsky? Ja minne? Tuntuisi turhauttavalta aloittaa jälleen aivan alusta, uudessa paikassa. </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Ryhmän tuottaja Lisa Gilardino</span></span></span></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> kuitenkin toteaa, että he eivät voi tehdä muuta kuin keskittyä olennaiseen. Kysymys kuuluu, onko teatterin tehtävänä tuottaa esityksiä vaiko pitää seiniä pystyssä? Loppujen lopuksi tuohon kysymykseen on helppo vastata. </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Vava Stefanescu</span></span></span></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">, Bukarestissa toimivan Centro Nationale Di Danza</span></span></span></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">’n taiteellinen johtaja, jatkoi, että tilanne kuulostaa hänen korviinsa tutulta. Vavan johtama keskus pyörittää Romanian ainoaa nykytanssiin erikoistunutta esitystilaa, joten sillä on suuri valtakunnallinen merkitys. Ilman keskusta romanialaiset tanssijat ja koreografit esittelisivät teoksiaan lähinnä vain ulkomailla. Keskus sai tilan kaupungilta käyttöönsä vuonna 2004. Kuitenkin jo tänä vuonna tilan jatkokäyttö on asetettu kyseenalaiseksi. Jälleen syynä on raha: CNDB-keskus sijaitsee Bukarestin ydinkeskustassa. Siksi tiloille olisi maksukykyisempiäkin käyttäjiä kuin nykytanssiväki. Joten, jos huonosti käy, voi olla että muutaman ajan päästä koko Romaniasta ei jälleen löydy yhtä ainutta paikkaa, jossa maan nykytanssia voitaisiin vakituisesti edes esittää – saati sitten kehittää.</span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Lopuksi Marco Pierini</span></span></span></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">, sienalaisen Sms Contemporanea</span></span></span></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">’n johtaja kertoi oman kaupunkinsa tilanteesta luovan talouden puristuksessa. Kuten</span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">tunnettua, Italiassa turismin ja taiteen liitto on ollut pitkä. Jo Grand Tour –ilmiön ja Goethen Italianmatkan seurauksena kollektiiviseen länsimaiseen tietoisuuteen on kuulunut, että sivistyneen ihmisen täytyy matkoillaan kierrellä katselemassa taidetta (vaikka kulttuuririentoja ei arkena harrastaisi lainkaan). Pierinin mukaan suurin osa niistä italialaisista kaupungeista, joihin turismi kohdentuu - alkaen Roomasta, puhumattakaan Venetsiasta – on tullut Disneylandeja. Hänen mukaansa taiteen tekijöiden kannalta ei ole lainkaan merkityksetöntä, että taideteokset muodostavat oleellisen osan eurooppalaista disneylandisaatiota. Kaupungit, jotka havittelevat turistien rahoja, haluavat, että niillä on taidetta jota esitellä. Mutta millaista taidetta halutaan panna vitriiniin tai näyttämölle? Disneytaidetta, vastaa Pierini. Tunnettuja mestariteoksia, massiivisia kaupunkifestivaaleja, supertähtinäyttelyitä. Turvallista, tunnettuja nimiä, jotain sellaista mikä myy helposti – eikä pelkästään pääsylippujakassan, vaan myös museokaupan puolella.</span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Kuulostaako tämä tutulta?</span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Pierinin mukaan taiteen tekijöiden tulee varoa kyseistä ilmiötä. On tärkeää, että taide pystyy tarjoamaan vaihtoehdon Disneylandille eikä olemaan yksi sen elementeistä. ”Meidän”, hän jatkaa, ”on pidettävä huolta siitä, että kaupungeissa vapautuvat tilat (kuten vanhat teollisuuskiinteistöt) tulevat jatkossakin todellisen taiteen käyttöön - eivät matkailuteollisuuden, joka näyttää taiteelta”.</span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Miksi muistella tätä keskustelua? Koska vaikka Italiassa tai Romaniassa tilanne ei ole identtinen Suomen kanssa, yhtenäisyyskohtia löytyy. Meilläkin taitelijat tarvitsevat oman huoneen (Virginia Wolf oli oikeassa) vakiinnuttaakseen toimintansa; usein tullakseen ammattilaisiksi tai kehittyäkseen taiteessaan. On varmasti kaikkien etu, että valtiot ja kaupugit tänä päivänä näkevät luovan alan toimijat nousevan elinkeinon harjoittajina, eivät vain vaikeasti perusteltavissa olevana kuluerinä budjeteissaan. </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Mutta liika on kuitenkin aina liikaa! Ylikin voi mennä: taidetta voidaan käyttää aivan muiden pyrkimysten välineenä (turismi). Toisaalta taiteilijoita voidaan myös käyttää hyväksi (positiivinen imago), tai heidän annetaan puuhailla niin kauan kuin tyhjilleen jääneille kiinteistöille ei ole rahakkaampaa käyttöä (parempi sekin kuin kylminä pitäisi). Kun kova raha sitten myöhemmin puhuu, taiteilijoiden tekemät remontit tai työ vaikkapa yhteisön hyväksi eivät enää paljon vaakaa hetkauta. </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Onko Suomessa tarpeeksi keskusteltu näistä uhkakuvista, nyt kun luova talous vihdoin tuottaa onnea myös meidän leveysasteillamme? Vai riittääkö taiteen tekijöille se, että saadaan katto pään päälle, vakuuksista viis? Vai onko niin, että Suomessa ei missään tapauksessa koskaan voisi käydä näin hullusti? Meillä kun on maailman vähiten korruptoitunut ja hieno maa - ei todellakaan mikään takapajula-Romania tai Berlusconi-Italia! </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> Lisätietoja</span></span></span><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"></p><ul><li><a href="http://www.lenzrifrazioni.it/"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">www.lenzrifrazioni.it</span></span></span></a></li><li><a href="http://www.cndb.ro/"><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">www.cndb.ro</span></span></span></a></li><li><span class="Apple-style-span" style="color:#FFFFFF;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><a href="http://www.santamariadellascala.com/">www.santamariadellascala.com</a></span></span></span></li></ul><p></p><!--EndFragment-->Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8414813190495121340.post-64319782060277199532009-11-25T07:13:00.000-08:002009-11-25T07:18:17.154-08:00MENNÄÄNPÄ KÄVELYLLE<!--StartFragment--> <p class="MsoNormal"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial, serif;"><span class="Apple-style-span" style=" white-space: pre; font-family:'Lucida Grande';"><b><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Anti-festivaalilla Whole World Is A Stage</span></b></span></span></p><p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Julkaistu Teatteri-lehdessä 6/09</span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Kuopioon kannattaa lähteä syyskuun loppupuolella. Ainakin, jos on kiinnostunut siitä, miten esittävä taide voi tulla osaksi arjen sosiaalisia tilanteita tai koko kaupungin/yhteisön elämää, taiteellisesta tasosta tinkimättä.</span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Anti-festivaalin taiteellinen johto (Johanna Tuukkanen ja </span></span></span><span lang="EN-US"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Gregg Whelan)</span></span></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> määrittelee tapahtuman paikkasidonnaisen nykytaiteen festivaaliksi. Totutusta poiketen festivaali ei siten edusta yhtä taidemuotoa, vaan nimittäjänä on teosten suhde esillepanopaikkaansa. Antin näyttämönä toimii koko kaupunki, niin yksityiset kuin julkiset tilat. Tänä vuonna esityksiä nähtiin torilla, K-kaupassa, lentokentällä, Puijolla, maantiellä Kiuruvedeltä Kuopioon… Arkisia paikkoja, joihin meillä kaikilla on jonkinlainen kosketus. </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Tästä syystä festivaalin yleisösuhde on lähtökohtaisesti erilainen kuin perinteisimmissä taidemuodoissa. Huomioni kiinnitti erityisesti se, kuinka kuopiolaiset suhtautuivat festivaalin enemmän tai vähemmän erikoisiin teoksiin törmätessään niihin vaikkapa kadulla. ”Se on joku taidejuttu”, kuulin ohikulkijan selittävän toverilleen. Yleistä oli hyväksyvä, valmiiksi muikea ilme. Sain sen vaikutelman, että kaupungissa ollaan ylpeitä siitä, että ”meillä” on tällainen vähän erikoisempi tapahtuma. Kenties</span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">festivaalille 2006 myönnetty valtionpalkinto tai esitysten maksuttomuus ja saavutettavuus ovat helpottaneet hyväksymistä? Tai sitten Savossa ollaan vaan niin fiksuja nykytaiteen kuluttajia!</span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><b><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></b></span></p> <h1><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Kävelytaide – kävelyesitys – mitä se tarkoittaa?</span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></h1> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Tänä vuonna tapahtuman teemana oli käveleminen. Kävely nykytaiteen ilmiönä sijoittunee jonnekin esittävän ja kuvataiteen välimaastoon. Festivaalin esiintyjät tulivat tanssin, teatterin, kuvataiteen maailmoista – ja jokunen sieltä, missä näillä vanhahtavilla raameilla ei ole niin väliä. </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Perinteisimmillään kävelytaide on sitä, että taiteilija lähtee matkaan ja teos syntyy enemmän tai vähemmän vaativan jaloittelun tuloksena. Tätä perinnettä Suomessa edustavat vaikkapa Jussi Kivi ja Timo Vartianen. Tunnetuimpia kansainvälisiä tähtiä on Richard Long. </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><b><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Walk</span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">the Line </span></span></b></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Antti Laitinen käveli oman kasvokuvansa Kuopion kartalle gps-laitteen avulla. Kävely kesti 4,5 h ja sitä pystyi seuraamaan reaaliaikaisesti netistä. Laitisen teos teki katsojan tietoiseksi siitä, että itse ei tällä hetkellä liiku. Ja laittoi pohtimaan sitä, miksi tuntikausia istuminen on normaalia, ja tuntikausia liikkuminen on epätavallista. Toisaalta Laitisen teoksessa on ihanan naivi narsistinen piirre, kun hän kävelee suurella vaivalla nimenomaan omaa kuvaansa kartalle. Perusinhimillinen haave: me kaikki haluamme piirtää oman kuvamme maailman kasvoille?</span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Kävelytaiteen yhteys performanssiin ja kehotaiteen traditioon tulee esille Daniel Goslingin teoksessa </span></span><b><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Hello – Finland Love. </span></span></b></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Hänen tarkoituksenaan oli kävellä neljässä päivässä 160 km Kiuruvedeltä Kuopioon, äänittäen tien päällä matkalaulua. Polvivamman takia Gosling joutui kuitenkin keskeyttämään retken. Vaativat kävelyteokset</span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">- vaikka ne eivät toteutuisi aivan alkuperäisen suuunnitelman mukaisesti – tai ehkä juuri silloin, kun jotain vakavampaa tapahtuu – toimivat hyvänä muistutuksena siitä, miten elämästä kuten taiteestakaan ei voi rajata sattumaa tai kipua pois. </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Adele Princen teos </span></span><b><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Päivittäinen työmatka </span></span></b></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">linkittää kävelytaiteen urheiluun. Hän käveli maratonia vastaavan matkan (42.195 km) 1 km:n pituisena reittinä keskustan kauppojen, toimistojen ja julkisten tilojen välillä. Prince oli pukeutunut siististi toimistovaatteisiin, ja vain rasituksen tuoma puna kasvoilla erotti taiteilijan niistä lukemattomista rouvista, jotka viettivät aikaa kierrellen kauppakeskuksessa.</span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Teos nostaa kiinnostavalla tavalla esille kysymyksen julkisen tilan sukupuolierosta: mies kävelee maantiellä, nainen kaupoissa?</span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><b><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Kävelyesitykset</span></span></b></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><b><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">kaupunkikokemuksen ja arkitilanteen muuttajana</span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></b></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Paikkasidonnainen taide muuttaa sitä tapaa, jolla kaupunkia ja sosiaalisia tilanteita katsotaan. Kun esitykset siirretään pois taiteelle pyhitetyistä tiloista, ne tekevät</span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">arkielämän sosiaalisen pelin näkyväksi.</span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Mitä on sopivaa tehdä missäkin paikassa? Keitä varten eri tilat ovat olemassa? Tapahtuuko jotakin, kun vaikkapa kaupalliset tilat kaapataan hetkeksi taiteen käyttöön? </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><b><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Live Windwalks </span></span></b></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Tim Knowles lähti Kuopion torilta kävelemään tuulta mittaava siipi päässään. Nuolimaisia kypäriä jaettiin myös katsojille, joten muutaman hetken kaupungin tori – perinteinen suomalainen asfalttikenttä - sai vekkulin luonteen, kun hyönteismäisesti kasassa pörräävät valtavat nuolet törmäilivät toisiinsa, liikennevaloihin ja tolppiin ennen kuin kukin löysi oman suuntansa. Tämä esitys tuntui olevan erityisesti satunnaisten ohikulkijoiden mieleen.</span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <h1><span lang="FI" style="font-weight:normal"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Rotozazan </span></span></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Wondermart </span></span></span><span lang="FI" style="font-weight:normal"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">–ääniretki vei katsojan leikkimään paikalliseen K-kauppaan. Kuulokkeet huomaamattomasti korvilla, ostoskärry naamiona katsoja hyöri hyllyjen välissä seuraten äänitettyjä ohjeita. Itse huomasin hyvin pian tekeväni kaikkeni, että voisin samanaikaisesti a) tarkkailla muita asiakkaita kuten näyttelijöitä lavalla, ilman että kukaan huomaa minun katsovan b) vaikuttaa oikealta asiakkaalta. Kokemus muistutti lapsuuden vakoojaleikkejä. Teoksen ainoana miinuksena oli se, että samaan aikaan kaupassa oli muitakin festivaalivieraita, jotka olivat suorittamassa samoja tehtäviä kuin minä – ja jotka siten näkivät vakoojanverhoni läpi. </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></h1> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <h1><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Site Specific ja valmiit sosiaaliset käytännöt</span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></h1> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Ympäristöllä on myös sosiaalinen ulottuvuus. Festivaalilla nähtiin muutama teos, joka hyödynsi taiteen ulkopuolisia yhteisöjä ja toimintamalleja – muuttamatta niitä ”taiteeksi”, vaan hetkellisesti osallistuen valittuun sosiaaliseen toimintoon.</span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Tsekkiläinen kollektiivi </span></span><b><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Hájek a Porcal </span></span></b></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">käyttää geokätköilyä nykytaiteen levittämiseen. Taiteilijat hautasivat Suomeen vaativuustasoltaan erilaisia kätköjä, joiden koordinaatit julkaistiin alan sivustolla festivaalin aikana. Tällä hetkellä kaikki kätköt on löydetty, ja teokset jatkavat kiertoaan eri puolilla maata. </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoBodyText"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Askelten ääniä - seminaari: </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoBodyText"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Kun kävelytaiteen historiaa laaditaan, kenen nimi jää</span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">kirjoista pois? </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoBodyText"><span lang="FI" style="font-weight:normal"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Seminaarissa kysyttiin kaksi hyvää kysymystä: Jäävätkö naiset jälleen taidehistoriankirjoituksen ulkopuolelle? Mikä on (orastavan) suomalaisen kävelytaiteen traditio – onko jotain omaa vai onko kaikki ulkomaista lainaa? </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoBodyText"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoBodyText"><span lang="FI" style="font-weight:normal"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Kävelytaiteen katsotaan alkavan romantiikasta. Keskeisiä henkilöitä ovat Baudelaire, Thoreau, Debord... Listalla on lähinnä miesten nimiä. Deirdre Heddonin mukaan taidemaailmaan on jälleen syntynyt lasikatto: vaikka naiskävelytaiteilijoita on paljon, kukaan ei tiedä heistä mitään. </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoBodyText"><span lang="FI" style="font-weight:normal"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Toisaalta yhtä hyvin voi kysyä, kuinka ihmeessä tämäkin kaanon painottaa niin vahvasti yhtä ilmansuuntaa? Nykytaiteenkin kentällä katse voi siis olla hyvin vakiintunut: miehiin ja läntiseen kulttuuripiiriin. </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoBodyText"><span lang="FI" style="font-weight:normal"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"> </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></span></p> <p class="MsoBodyText"><span lang="FI" style="font-weight:normal"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size: small;">Kävely on verrattain tuore ilmiö suomalaisella taidekentällä. Vaikka tekijöitä ei olisi paljoa (onko vai ei – tietääkö kukaan?), olisi tärkeää, että vakiintunutta läntistä kaanonia ei siirretä sellaisenaan vaikkapa suomalaiseen taideopetukseen. Vaan että tutkittaisiin, mitä ne naiset tekevät. Ja periferiassa työskentelevät. Tai itäeurooppalaiset, venäläiset... Mitä omaa meillä Suomessa on? Täälläkin on romantiikasta lähtien kävelty taiteen merkeissä – ei kaikki ole alkanut käsitetaiteesta.</span></span></span></p>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8414813190495121340.post-6658721502710701092009-11-09T07:15:00.000-08:002009-11-09T08:00:18.981-08:00NO PLACE IS JUST A PLACE<!--StartFragment--> <p class="MsoNormal" style="text-align: left;line-height: 200%; "><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial, serif;"><span class="Apple-style-span" style="line-height: normal;"><span class="Apple-style-span" style="line-height: 32px;"> <!--StartFragment--> </span></span></span></p><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial, serif;"><p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Konferenssiesitelmä Spaci Nel Vuoto 2 / Parma, Italia </span><o:p><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">18.10.2009</span></o:p></p><p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">**************</span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">In the following paper I shall discuss site specific performances from the view point of Social Environment. First, I look at different definitions that there are for terms such as ”Environment</span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">”, ” Social Environment</span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">” and ”Site</span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">”.</span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> Then I move closer to our topic and give a few recent examples of Finnish site specific productions in which the social level of the environment has been taken into consideration.</span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> Last, but not least, I argue why it might make sense to focus on the social level of the environment as one is making site specific performances. </span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <h1><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">ENVIRONMENT - ACCORDING TO ENVIRONMENTAL AESTHETICS </span></span><a href="http://www.blogger.com/post-edit.g?blogID=8414813190495121340&postID=665872150271070109#_edn1" name="_ednref1" title=""><span class="MsoEndnoteReference"><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">[i]</span></span></span></a><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></span></h1> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">There is no stability in the nature. Environment is always in a state of process: the weather, time of the day, the season: everything changes continuously. This does not apply only to the natural environment, but also to the social one. A new event can completely change the character of the place. For example the Taliban executions in a football field changed the site’s character for good – I do not think the place is no longer remembered by the football matches, but by the famous shots.</span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Environment is not something one can objectively view from the outside. We are always located in the environment and therefore a part of it. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">A human and his environment interact with each other: as we are located in an environment, we participate in it, thus we influence it… and the environment in return influences us. The object and the subject formulate an endless circle of interaction. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">SOCIAL ENVIRONMENT – DIFFERENT DEFINITIONS</span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">* EU</span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> ”A person’s social environment includes their living and working conditions, income level, educational background and the communities they are part of. </span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">All these have a powerful effect on health and life expectancy.” </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">* Wikipedia </span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">”The social environment </span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">(also known as the context </span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">or </span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">the milieu) of an individual is the culture that he or she was educated and/or lives in, and the people and institutions with whom the person interacts. </span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Social environment is likely to create a feeling of solidarity amongst its members. They will often think in similar styles even when their conclusions differ.”</span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">* ”Place full of Stories</span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">” </span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">A title of a recent publication by Finnish Environmental Aesthetics Foundation on the topic. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <h1><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">SITE </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></span></h1> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">The Finnish National Board of Antiquities uses different categories as basis for site protection and preservation decisions. There are categories such as pre-historic dwelling sites, medieval castles, ancient roads etc. But, interestingly, the Board also has a category for “sites mentioned in stories and legends”; ie “story sites</span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">”. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Story site is a physical place in a landscape with a historical story that is claimed to be a fact (such as a place where Vikings held their trials). Yet the story has not been proved to be true by archaeological or other scientific research. The unique value of a story site – just as remarkable as any other site protected by the law – is based on the value people (often the local community) give it. Thus, a story site has a very important role in its the social environment. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoBodyText2">OTHER SOCIAL FUNCTIONS OF A SITE AND EXAMPLES OF THEIR USE IN SITE SPECIFIC PERFORMANCES</p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">A site can be defined by its social function. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">A school or a hospital create a social </span><i><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">site that has rules of its own</span></i><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">. They are open to everyone, but as you enter in, you must accept its social code. We go to these places for something particular: to learn, to be cured. The roles of the people are based to hierarchical positions such as the profession. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">The art festivals have a similar social status than hospitals or schools. They are open to everyone, and yet the social code is quite strict and the barriers between the different roles - such as the artists, audience, festival staff – are quite high. In order to make this structure visible – and to shake our festival, Baltic Circle, as a social construction we asked an European performance art</span><i><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span></i></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">collective </span><i><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span></i></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">atworknetwork</span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> to participate in our festival this year – in November, that is. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">So, during the festival, the network organizes a series of workshops they call The Civilisation Project. </span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">There will be both closed session (without the audience) and public ones (with the audience). Their aim, according to director Pilvi Porkola, is not to perform ”ready” productions, but rather to interfere the festival, to spread like a virus into it. These interventions will take place in different festival locations, but not in the ”real” theatre sites such as on the stage – rather in the lobby. The point is to test the artistic ideas with the public.</span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%;mso-pagination:none;mso-layout-grid-align:none;text-autospace:none"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%;mso-pagination:none;mso-layout-grid-align:none;text-autospace:none"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Director Pilvi Porkola</span><a href="http://www.blogger.com/post-edit.g?blogID=8414813190495121340&postID=665872150271070109#_edn2" name="_ednref2" title=""><span class="MsoEndnoteReference"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">[ii]</span></span></a><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">: ”My presumption is that a theatre festival audience would be more open to these kind of interventions than audience on the street or in a conference. The aim is to collaborate with the audience. To ”test” more than to ”know”. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%;mso-pagination:none;mso-layout-grid-align:none;text-autospace:none"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%;mso-pagination:none;mso-layout-grid-align:none;text-autospace:none"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Therefore, this civilization virus is to integrate the festival’s different social groups. We’ll see what’ll happen. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%;mso-pagination:none;mso-layout-grid-align:none;text-autospace:none"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%;mso-pagination:none;mso-layout-grid-align:none;text-autospace:none"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">A marketplace, shopping mall or a city centre are </span><i><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">public sites</span></i><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> that all of us use every day. We go to these places for several reasons: to shop, to meet friends, to be entertained. The social code and the roles are based on the situation: here I am a customer, here a friend.</span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Last summer Helsinki-based company Teatteri Naamio & Höyhen used the social code of a public site as their production Walkabout </span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">was located in different locations around the city. It lasted for 18 hours. The idea was based on Tarot cards. There were 9 performers and 10 players (=audience). </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%;mso-pagination:none;mso-layout-grid-align:none;text-autospace:none"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">First, the players met one of the performers in the city. They got a Tarot card reading. Then the actor asked the players to look at everything with the eyes of The Fool – a Tarot figure. With that idea in mind, they were to draw a straight line on the map to the next place, and to walk to that place exactly as the line says (through courtyards, over buildings...well, as best as they could.)</span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%;mso-pagination:none;mso-layout-grid-align:none;text-autospace:none"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%;mso-pagination:none;mso-layout-grid-align:none;text-autospace:none"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">In the second place, they met the Lover and had a "date" on the balcony with him. And so on – The Sun gave players a ticket for a ride at a local Amusement Park, then The Death met the players in Cemetery... Each performer met the players in a location that represented the character of his card. Also, as the game went further, players were given a tarot card role and asked to find a place that represents the card. The result was, that the players started to use the public space as their private playground.</span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%;mso-pagination:none;mso-layout-grid-align:none;text-autospace:none"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%;mso-pagination:none;mso-layout-grid-align:none;text-autospace:none"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Director Johanna MacDonald</span><a href="http://www.blogger.com/post-edit.g?blogID=8414813190495121340&postID=665872150271070109#_edn3" name="_ednref3" title=""><span class="MsoEndnoteReference"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">[iii]</span></span></a><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">: “There were some great choices: Temperance found a river dam to stand on and be the balance between the waters; the Wheel of Fortune stood in the middle of an intersection of traffic lights, etc. All of this happened without any of the performers influence. There was a real mix of public and private space; of "normal" social space and the fictional one. In effect, the city became a very personal landscape.”</span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><i><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Ritual Site </span></i><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Church or cemetery are environments that are isolated from everyday life. The social code is ritualistic and a canon has an important function. The roles are based on symbols. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:16.0pt;line-height:200%;mso-pagination:none;mso-layout-grid-align:none;text-autospace:none"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">My argument is, that theatre rehearsal studios can have a similar social function – sometimes rehearsals remind some weird cults by weird sects...</span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:16.0pt;line-height:200%;mso-pagination:none;mso-layout-grid-align:none;text-autospace:none"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">So, here is a use or creation of a ritual site by Helsinki-based company In Other Spaces. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:16.0pt;line-height:200%;mso-pagination:none;mso-layout-grid-align:none;text-autospace:none"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Director Esa Kirkkopelto</span><a href="http://www.blogger.com/post-edit.g?blogID=8414813190495121340&postID=665872150271070109#_edn4" name="_ednref4" title=""><span class="MsoEndnoteReference"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">[iv]</span></span></a><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">: ”we seek our way as a group into other spaces, life forms and modes of experience unfamiliar to humans. Momentary bodily metamorphoses open unexpected points of contact among beings and widen our views of existence. The group alters for instance into mountains, seashells, asteroids, mushrooms as we seek contact with extra-terrestrial life. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="margin-bottom:16.0pt;line-height:200%;mso-pagination:none;mso-layout-grid-align:none;text-autospace:none"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">In Secret Retraining Camp</span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> -workshops the members of the group teach our techniques and exercises to all who are interested.” The camps are held in secret locations.</span><i><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></i></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><i><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Private Site </span></i><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Sauna for a Finn, the place you spent your summer vacation when you were a kid, a family cemetery can have a special, even a holy meaning to a person. The social code in such places has a certain form, often a private ritual – the code is more self-invented than learned.</span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">In Helsinki-based Reality Research Center’s production Mail Order Experimance </span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">anyone could order a performance to their home. Each performance was made for one spectator and it was put up in spectator’s house – therefore, each performance was different. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Director Eero-Tapio Vuori</span><a href="http://www.blogger.com/post-edit.g?blogID=8414813190495121340&postID=665872150271070109#_edn5" name="_ednref5" title=""><span class="MsoEndnoteReference"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">[v]</span></span></a><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">: Experimance is a new form of theatre. It challenges the tradition of theatre being something, where one performs and the other perceives. To perform in a site that is important to the spectator, and a private one – in this case his toilet – emphasis the active role of the spectator. In experimance the experience of a particular spectator and the performance itself formulate a phenomenological field, and one cannot be separated from the other. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <h2><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><!--StartFragment--><span lang="EN-GB"><b><i><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Hidden Site </span></i></b><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Last, a few words about my own work. At the moment I am doing a PhD research; my topic is Performance and Social Environment. My own special interest as a director seems to be the hidden landscape – sites of which story is forgotten or too shameful or painful to be discussed in public. These secret stories (can) change the atmosphere and the social code of the site if they are revealed. </span></span><!--EndFragment--><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span></span></h2> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">At the moment I am directing a monologue that will premiere next summer in a small village called Möhkö in the Eastern Finland as a site specific production of the local Muncipal Theatre. The audience listens the monologue via iPods as they are walking on a 1 km path in the village. The story is about a Finnish soldier that was executed in that village by the Finnish troops in one of the final days of the II WW. Today Möhkö village is a quite important location for the War Tourism, for some of the major defeat battles took place nearby. At the moment nobody knows that one of the heroes of those battles was indeed executed by our own Army as a fugitive. Next summer they’ll know. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <h1><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">WHY TO PAY ATTENTION TO THE SOCIAL ENVIRONMENT?</span></span><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></span></h1> <h1><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Theatre goes back to the real life? </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></span></h1> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Black box theatre is quite young phenomenon. The entire art institution, as we understand it today, was invented in the 19th century. During the period of Romanticism the idea of art being something special, an art work having an unique aura that requires neutral background, was born. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Of course not all the theatre has became institution oriented and – located. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">But, quite often, the performing art that is regarded real art and thus financially supported, is theatre that one can see in the institutional theatre buildings, not on public sites. So, first the theatre went away from the public, to its own ”house”; separated itself from the audience – and now has trouble getting people to come in, to watch the performances. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">The interest towards urban sites as stages might be linked to a larger change in our culture. Maybe some artists do not think, that it makes any sense first to separate theatre from the audience, and then try to get the audience come to theatre. In order to speak the language that is used today, one needs to speak in the locations we use every day, not from an isolated black box. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">The time of a passive spectator is over?</span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <h1><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Facebook / Reality-tv / Geogatching... The social medias that are based on participation are the name of the game today.</span></span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span></span></span><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">Both the traditional tv and printed medias are in the edge of crisis, for their form of communication requires a passive receiver. Also the traditional forms of performing art, where the role of the audience is to sit still, to watch the play and to clap hands in the end, is of course in similar trouble for similar reasons. I think very few young people will find the ideology of passive assumption very tempting. So no wonder the traditional art institutions have trouble trying to attract new, younger audiences. </span></span><span class="Apple-style-span" style="font-weight: normal;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></span></h1> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">The strength in site specific performances lies in the fact that it cannot be made for a passive spectator. When you go to see a production that takes place in a real world, there is always a lot of additional information. A spectator can choose his point of interest. Quite often he can participate in the performance. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">In the beginning I spoke about the fact that its viewer always effects the environment – these two form a circle of interaction. For me, the theatre that built walls around it – the black box – broke this natural circle between the subject and the object. It did something that is not known to the nature, something unnatural. Therefore, I see the site specific performing art as a possibility or an attempt to rebuild this broken link. </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> <p class="MsoNormal" style="line-height:200%"><span lang="EN-GB"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">It is much more save to play theatre inside our own theatre house than in the real reality. But, for me, that is more true. Often far more artistically interesting. And more brave.</span></span></p><div style="mso-element:endnote-list"><hr align="left" size="1" width="33%"> <div id="edn1"> <p class="MsoEndnoteText"><a href="http://www.blogger.com/post-edit.g?blogID=8414813190495121340&postID=665872150271070109#_ednref1" name="_edn1" title=""><span class="MsoEndnoteReference"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">[i]</span></span></span></a><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> Ossi Naukkarinen: ”Populaarikulttuurin estetiikka ympäristöestetiikkana” N&N 1/99. www.netn.fi/199/netn_199_naukka.html</span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> </div> <div id="edn2"> <p class="MsoEndnoteText"><a href="http://www.blogger.com/post-edit.g?blogID=8414813190495121340&postID=665872150271070109#_ednref2" name="_edn2" title=""><span class="MsoEndnoteReference"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">[ii]</span></span></span></a><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> e-mail interview 15.10.2009</span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> </div> <div id="edn3"> <p class="MsoEndnoteText"><a href="http://www.blogger.com/post-edit.g?blogID=8414813190495121340&postID=665872150271070109#_ednref3" name="_edn3" title=""><span class="MsoEndnoteReference"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">[iii]</span></span></span></a><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> e-mail interview 15.10.2009</span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> </div> <div id="edn4"> <p class="MsoEndnoteText"><a href="http://www.blogger.com/post-edit.g?blogID=8414813190495121340&postID=665872150271070109#_ednref4" name="_edn4" title=""><span class="MsoEndnoteReference"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">[iv]</span></span></span></a><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> www.toisissatiloissa.net</span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><o:p></o:p></span></span></p> </div> <div style="mso-element:endnote" id="edn5"> <p class="MsoEndnoteText"><a href="http://www.blogger.com/post-edit.g?blogID=8414813190495121340&postID=665872150271070109#_ednref5" name="_edn5" title=""><span class="MsoEndnoteReference"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">[v]</span></span></span></a><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"> </span><a href="http://www.todellisuus.fi/"><span style="text-decoration:none;text-underline:nonecolor:windowtext;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;">www.todellisuus.fi</span></span></a></span><span lang="FI" style="mso-ansi-language:EN-GB;font-family:Arial;"> </span><span lang="FI" style="font-family:Arial;"><o:p></o:p></span></p> </div> </div> <!--EndFragment--> </span><p></p>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8414813190495121340.post-31492194843694276502009-10-12T07:55:00.000-07:002009-11-09T08:04:35.520-08:00MAISEMAN KOHTAAMISESTA AVARUUDEN ESTETIIKKAAN<div><span class="Apple-style-span" style=" white-space: pre; "><b><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Puheenjohtaja Yrjö Sepänmaan haastattelu 15-vuotisen konferenssisarjan päätteeksi</span></span></span></b></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Teksti on julkaistu Univers-lehdessä 4/2009</span></span></span></div><div><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"><br /></span></span></span></div><div><span class="Apple-style-span" style=" line-height: 19px; "><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Kiinnostus ympäristöön esteettisen tarkastelun kohteena on virinnyt länsimaissa 1960-luvulla. Keskeisesti tähän vaikuttanut teksti oli Ronald Hepburnin ”Contemporary Aesthetics and the Neglect of the Natural Beauty (1966)”. Hepburn argumentoi, että moderni estetiikka on hylännyt kauneuden tutkimisen perinteen keskittyen vain taiteen filosofiaan. Samaan tulokseen päätyi nuori filosofian opiskelija Helsingin yliopistosta, Yrjö Sepänmaa, 1970-luvun alussa. Tämä havainto vaikutti hänen uravalintaansa, ja siihen, että Joensuun yliopistossa on tällä hetkellä yksi maailman harvoista ympäristöestetiikan professuureista.</span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Sepänmaa ideoi 1980-luvun lopulla emeritusprofessori Hannes Sihvon kanssa sellaista ympäristöestetiikan konferenssia Suomeen, jossa kansallismaisemaa tarkasteltaisiin esteettisenä kokonaisuutena.</span></span></span><i><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Kohtauspaikkana maisema </span></span></span></i></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">-konferenssi tapahtui vuonna 1994 Kolilla. Koska tapaaminen tuntui vastaavan niin asiantuntijoiden kuin yleisön tarpeeseen, kertaluonteiseksi suunniteltu tapahtuma sai 15-vuotisen jatkon. Temaattisesti konferenssisarja on käsitellyt kaikki keskeiset maisematyypit metsästä avaruuteen.</span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Sarjan linjauksena oli poikkitieteellisyys sekä teoreettisen tiedon ja käytännön sekoittaminen. Vaikka konferenssien pääpuhujina olivat ympäristöestetiikan kansainväliset tähdet, yhteistyökumppaneiksi ja esitelmöitsijöiksi haettiin kunkin konferenssin maisemateemaan liittyvää tutkija– ja käyttäjäkuntaa mahdollisimman laajalta sektorilta. Oli oleellista saattaa teoreetikot vuorovaikutukseen tarkasteltavan kohteen kanssa ja nostaa esiin kunkin maiseman monimuotoisuus ja –käyttöisyys. Esimerkiksi Suo-konferenssiin yhteistyökumppaneita toimivat niin suon hyötykäyttäjät kuin soidensuojelijat. Maisemaa lähestyttiin myös kokemuksellisuuden kautta. Tämä on eräs ympäristöestetiikan konferenssisarjan keskeinen ero perinteisen estetiikan ajattelutapaan, jossa maisemaa kuten taideteosta tarkastellaan ulkopuolisin silmin, osallistumatta. Konferenssien ohjelmaan on siten kuulunut retkiä maisemaan (Taivas - tähtientunnistusretki, Kivi - kaivosmuseoretki, Suo - Vapon kalustoesittely) sekä ympäristötaideteoksia.</span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Mihin suuntaan ympäristöestetiikka on menossa ja kuinka ala on muuttunut konferenssisarjan toteuttamisjakson</span></span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">aikana? Yrjö Sepänmaan mukaan suurimpana muutoksena voidaan pitää kiinnostuksenkohteiden skaalan laajenemista. Kun ympäristöestetiikan alkutaipaleella tarkasteltiin lähinnä luonnontilaista maisemaa, nyt</span></span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">tutkitaan vaikkapa virtuaalimaailmaa, sosiaalista ympäristöä tai ekokatastrofimaisemaa. Itsestään selväksi tutkimuskohteeksi luonnonmaiseman rinnalle on tullut ihmisen muokkaama kulttuurimaisema.</span></span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Toisaalta ympäristöestetiikka lähestyy aluetta, josta se alunperin erkani: tällä hetkellä taiteen itsensä kenttä on laajennut räjähdysmäisesti käsittäen mm. rakennus-, ympäristö- tai puistotaiteen. Tästä syystä perinteisen estetiikan ja ympäristöestetiikan jyrkkä raja väistämättä hämärtyy ja loivenee: kun puhumme rakennuksista, puhumme niin eletystä esteettisestä ympäristöstä kuin taiteesta.</span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Kolmanneksi, ympäristöestetiikan keskeinen haaste tulevaisuudessa on olla puolustamassa esteettistä arvoa ihmisarvoisen elämän keskeisenä elementtinä vaikkapa taloudellista priorisointiargumentaatiota vastaan.</span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><b><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Yhteinen, menetty ja ikuinen taivas</span></span></span></b></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Taivaan</span></span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">estetiikka – ympäristöestetiikan kansainvälinen konferenssi</span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Valamon luostarissa 26.-28.3.</span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Maan päällä ei liene yhtään ihmistä, joka ei ole koskaan katsellut taivasta – kun taas niitä,</span></span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">jotka eivät koko elämänsä aikana näe merta, hiekkaa tai lunta, on olemassa. Kuitenkin tähtitieteilijän, uskovaisen, taivaanrannanmaalarin tai lentokoneen kapteenin taivas on kokemuksellisesti erilainen. Siksi kullakin meistä on oma,</span></span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">aivan erityinen suhde taivaaseen.</span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Taivas näyttäytyy keskeisessä roolissa myös useimmissa uskonnoissa tai mytologisissa maailmanselityksissä. Toisaalta käsityskyky joutuu koetukselle, kun ajattelemme taivasta – ihmisen mitat eivät riitä, kun avaruuden etäisyyksiä tai ulottuvuuksia hahmotetaan nykytieteen valossa. Edes sanana taivas ei ole yksiselitteinen, kuten englannin kielen “sky, heaven, celestial” tai suomen ”taivas” (uskonnollinen paratiisi tai fyysinen taivaankansi) ja ”avaruus” –termien keskenäiset eroavuudet ja päällekkäisyydet paljastavat.</span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Ja silti, itse taivas on, ja pysyy. Vai pysyykö?</span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Taivas on teatterisali, joka pimentyy iltaisin ennen kuin päänäyttelijät, tähdet, saapuvat estradille. Kuitenkaan tätä näytöstä ei enää suuressa osassa maapalloa voi valosaasteen takia nähdä. Kaupungistumisen myötä yötaivas katoaa, ja ihmisen ikiaikainen luontosuhde avaruuteen on muuttumassa. Muutos ei välttämättä lupaa hyvää lajillemme tai maapallolle. Mikä ihmistä muistuttaa suhteellisuudesta, jos ei avaruus? Mistä muistaisimme, että olemme alkuainetasolla samaa materiaa tähtisumun kanssa, jos emme tähtisumua enää näe?</span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Eri uskomusjärjestelmissä</span></span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">taivas näyttelee keskeistä roolia – tästä syystä antiikin jumalat löytyvät tähdistöstämme, kuin myös suomalaisen muinaisuskon karhu. Taivaankansi toimii usein myös symbolisena porttina uskonnolliseen elämään.</span></span></span><span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Kristinuskossa koko maanpäällisen elämän tavoite on kuolemanjälkeinen taivasosuus. Maasto kuitenkin vaikuttaa taivaan hengelliseen kokemukseen; tasankojen kansojen taivas siintää kaukana, kun taas vuoristojen asukit voivat kokea olevansa lähellä taivasta ja siten jumalaa.</span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Kun nykyihminen katsoo taivaalle, hän näkee näkymätöntä – ei ehkä jumalia tai eläimiä, kuten aiemmat sukupolvet, vaan otsoniaukon. Taivaalle katsoessamme tiedämme, että jotakin peruuttamatonta on tapahtumassa, vaikka taivasmaisema ei paljasta ekokatastrofin merkkejä yhtä selvästi kuin maanpäällinen maisema. Siten taivaan estetiikasta ei tänä päivänä voi puhua ilman puhetta ekologiasta ja ihmisen toimista tämän kauneuden pelastamiseksi.</span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Vuosi 2009 on myös YK:n kansainvälinen tähtitieteen vuosi. Taivas on laajenevassa määrin tutkimusmatkailun kohteena; maapallo lentää avaruusaluksen tavoin kohti tuntematonta. Avaruus on yksi viimeisistä jäljellä olevista luonnonympäristöistä, joihin ihminen ei ole päässyt vaikuttamaan. Siksi jumalten asuttama, luonnonkaunis taivas päättää ympäristöestetiikan maisematyyppejä tarkastelleen konferenssisarjan luontevasti.</span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span></p><p align="left" style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- text-align: left; color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Konferenssin pääpuhujina olivat Arnold Berleant, </span></span></span></span><span lang="EN-US"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Eugene C. Hargrove</span></span></span></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">, </span></span></span></span><span lang="EN-US"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Kaia Lehari</span></span></span></span><span lang="EN-US"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">, </span></span></span></span><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Tapio Markkanen, </span></span></span></span><span lang="EN-US"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Mara Miller, Juha Pentikäinen, Holmes Rolston, III,</span></span></span></span><span lang="EN-US"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span><span lang="EN-US"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Yuriko Saito, Cherie Sampson, Barbara Sandrisser, Serafim Seppälä ja Jyrki Siukonen.</span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"> </span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Ympäristöestetiikan konferenssisarjan teemat:</span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Maisema 1994</span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Metsä 1996</span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Suo 1998</span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Vesi 2000</span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Pelto 2003</span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Kivi 2007</span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Taivas 2009</span></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;"><br /></span></span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border- color:initial;"><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Maahenki on julkaissut 5 ensimmäisen konferenssin esitelmät kirjana.</span></span></span></span></p><span lang="FI"><span class="Apple-style-span" style="font-family:arial;"><span class="Apple-style-span" style="font-size:small;"><span class="Apple-style-span" style="color:#3366FF;">Kivi-konferenssin julkaisu ilmestyy syksyllä 2009 ja Taivas-konferenssin 2010.</span></span></span></span></span></div>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8414813190495121340.post-76197962264322143832009-10-12T07:53:00.000-07:002009-10-12T07:55:16.937-07:00MIHIN NYKYTEATTERI TARVITSEE STANISLAVSKIA? Perinteen tarkoitus on perinteen uudistaminen<span class="Apple-style-span" style="font-family: arial, helvetica, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 19px; "><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span class="Apple-style-span" style="font-size: medium;"><b>Julkaistu Teatteri-lehdessä 4/2009</b></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span style="font-family:Arial;font-size:100%;">Suomalaisen kulttuurin henki on, että eilisen kova sana on tänään out. Aiemmat virtaukset pyritään unohtamaan – vain se, mikä on uutta, on relevanttia. Hinku eilisen romuttamiseen on johtanut juurettomuuteen sekä ideoiden yliarvostamiseen taidon kustannuksella. </span> </p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span style="font-family:Arial;font-size:100%;">Mutta kaikkialla ei ole niin kuin meillä. Kun katsotaan itään, nähdään nykytaidetta joka sitoutuu pitkään traditioon. Esimerkkeinä voidaan pitää vaikka kalligrafiaa tai Stanislavskin metodia. </span><br /></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span style="font-family:Arial;font-size:100%;">Valintani lähteä opiskelemaan ohjaajaksi 1990-luvulla Pietariin perustui vakaumukseen, että halusin tuntea parhaan eurooppalaisen teatteriperinteen voidakseni hylätä sen. Halusin osata voidakseni ei-osata. Grotowski kirjoitti: ”Anna Stanislavskille oma vastauksesi, vastaus, joka ei perustu tietämättömyyteen vaan asiantuntemukseen”, ja minä uskoin. Kuten tunnettua, Grotowski oli Stanislavskin tavoin enemmän kiinnostunut teatteritaiteensa metodin kehittämisestä kuin hittiesitysten sorvaamisesta. Aikansa avantgardisti, jos joku, ja perinteeseen sitoutuva. </span><br /></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span style="font-family:Arial;font-size:100%;">Mielestäni nykyteatterintekijän on tärkeää ymmärtää, että kukin meistä seisoo pitkän kulttuurisen jatkumon harjalla. Muuten olemme helppoja uhreja ajan oikuille. Perinteeseen tukeutuminen voi pelastaa harhaluulosta, että avantgarde on alkanut vasta minusta. Tässä mielessä kaikki mahdolliset traditiot ovat aivan yhtä hyviä. Mutta, vähintäänkin voidaan sanoa, että Stanislavski asetti teatteriväelle hyvän esimerkin siitä, millä antaumuksella omaan taitoonsa pitäisi suhtautua. </span><br /></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span style="font-family:Arial;font-size:100%;">Mutta onko muita syitä, miksi Stanislavskin metodista kannattaa puhua vielä tänään? Mielestäni useasta syystä: eettisestä, ihmiskuvaan liittyvästä sekä käytännöllisestä. </span><br /></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span style="font-family:Arial;font-size:100%;">1. EETTINEN SYY Jos esitystä harjoitellaan ilman mitään kommunikoitavissa olevaa metodia, prosessi on altis eettisille vääristymille, kuten ohjaajan mielivallalle. Mikäli ohjaajan valta perustuu pelkkään asemaan eikä metodiakaan ole, niin homma lähtee helposti käsistä. Uskon, että mitä vähemmän ohjaaja taidollisesti osaa, sitä enemmän hän peittelee. Mielivalta voi aivan hyvin olla pelkkää ammattitaidottomuuden salailua. </span><br /></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span style="font-family:Arial;font-size:100%;">Stanislavskin hyvin sanallistettu metodi asiallistaa ja demystifioi harjoitusprosessia. Kommunikoitavuudessaan ja konkreettisuudessaan metodi poistaa ryhmätyötilanteeessa paineita myös ohjaajalta. Ohjaajan ei tarvitse olla demiurgi, vaan koko ryhmällä on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet kommunikaatioon. Metodi voi täten olla avain tasa-arvoiseen ja vastuulliseen ensembletyöskentelyyn. </span><br /></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span style="font-family:Arial;font-size:100%;">2. IHMISKUVA Stanislavskin elämäntyön voi nähdä ihmiskuvan kehitysprosessina. Metodin viimeinen vaihe väläyttää näkemyksen, että ihminen on ensisijaisesti toimiva olento. Mielestäni joogasta innostunut iäkäs Stanislavski ymmärsi jotakin olleellista: tunteet ja ajatukset ovat ristiriitaista kuohua ihmisen pinnalla ja me olemme sitä mitä me teemme. Täten myös näytelmähenkilöiden älyn ja tunteiden muisti on somaattista; siksi roolin työstämisessä logiikka ja psykologisointi eivät toimi. Ei ole sattumaa, että Stanislavskin oppilaista Meyerhold ja Mihail Tshehov ja seuraajista Grotowski nostivat näyttelijän kehon omien metodiensa keskiöön. </span><br /></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span style="font-family:Arial;font-size:100%;">3. KÄYTÄNNÖLLINEN SYY Stanislavskin metodi on paitsi erinomainen ohjaustyökalu myös näyttelijän työkalu taiteensa kehittämiseksi. Sen avulla näyttelijä voi tulla näyttämötaiteilijaksi. Sellainenkin tyyli on, että näyttelijä suhtautuu ohjaajaan kuten demiurgiin. Tällöin ohjaajan tehtävänä on kertoa näyttelijälle, mitä hän tahtoo, ja näyttelijän työnä on toteuttaa tämä valmis visio. Asenne on hämmentävä: Miksi näyttelijä päästää ohjaajan sähläämään omalle alueelleen? Miksi ohjaaja ei luota näyttelijöiden luovuuteen? Kannattaisi luottaa: katsokaa miten komeasti venäläisissä teattereissa tai Baltiassa näytellään! Miten paljon he saavat yksityiskohtiin elämää! Siinähän se heidän vahvuutensa on: tarkassa ja älykkäässä näyttelijän taiteessa. Jonka pohjana on – tadaa: Stanislavski. Eikä kukaan väitä, että nykyvenäläinen tai -balttilainen teatteri olisi jotenkin museaalista. </span><br /></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span style="font-family:Arial;font-size:100%;">Lopuksi haluaisin muistuttaa, mitä Umberto Econ kirjan ”Ruusun nimi” nimi tarkoittaa: että kadotettu kulttuuriperintö on ikuisesti poissa. Sukupuuttoon kuolleesta ruususta ei jää jäljelle tuoksua, ei kuvaa: jää vain tieto, että sellainen kukka on joskus ollut. Länsimaissa riski siitä, että Stanislavskin metodista jää jäljelle vain sekavia käsitteitä ja mielikuvia, on todellinen.</span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span style="font-family:Arial;font-size:100%;">On myös niin, että ainoastaan omalle kielelle käännetyt kirjat voivat vaikuttaa kollektiivisesti koko yhteisöön. Mielestäni Kurtenin suomentama ”Toiminnasta tunteeseen” on oiva esimerkki – läpyskä ei olisi koskaan ollut merkittävä Suomessa, jos se olisi ollut luettavissa vain englanniksi. </span><br /></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span style="font-family:Arial;font-size:100%;">Stanislavskin metodin viimeistä vaihetta koskevat tekstit pitäisi (viimeinkin) saada käännetyksi suomen kielelle (heti), jotta suomalainen nykyteatterin tekijä voisi lukea niitä. Ja päättää itse, onko tämä traditio sitoutumisen eli kehittämisen arvoinen. </span></p></span>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-8414813190495121340.post-15928940295958885262009-10-12T07:51:00.000-07:002009-10-12T07:53:42.031-07:00MIHIN METODIA TARVITAAN?<span class="Apple-style-span" style="font-family: arial, helvetica, sans-serif; font-size: 13px; line-height: 19px; "><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; ">Esitelmä </p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><b>Tutkivan Teatterityön keskus / Tampereen yliopisto</b></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><b>Stanislavski-kollokvium </b></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><b>4.4.2009 </b></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><br /></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Otsikkoni mukaisesti aion nyt pohtia, mihin Stanislavskin ja hänen seuraajiensa kehittämää näyttelijänohjauksen metodia tänä päivänä ja varsinkin tämän päivän<span> </span>Suomessa oikein tarvitaan. Tarkasteluni keskiössä on fyysisten toimintojen analyysimetodi.</span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; "> </span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Itsestäni sen verran, että opiskelin ohjaajaksi Pietarissa 1990-luvun lopulla. Mestareinani olivat<span> </span>herrat Goligov ja Trostjanetski. Merkittävämmäksi opettajaksi metodin mielekkyyden kannalta koin tuolloin lähinnä Oslon teatterikoulussa opettaneen Irina Malochevskajan, jonka oppilas ja seuraaja Hans Hendriksen on puhumassa täällä myöhemmin. Palattuani Suomeen olen valmistunut maisteriksi Kuvataideakatemiasta. Taiteen vakavamielisen tekemisen ja opintojen lisäksi<span> </span>olen toiminut moneen otteeseen erilaisten<span> </span>taidehankkeiden suunnittelu- ja johtotehtävissä; viimeiseksi olin pari vuotta kansainvälisen Baltic Circle –teatterifestivaalin toiminnanjohtajana. Tällä hetkellä olen apurahatutkijana Joensuun yliopistossa. Tutkin esitystaiteen ja sosiaalisen ympäristön vuorovaikutusta.</span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; "> </span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Siinä siis taustat ja nyt asiaan:<span> </span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; "> </span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Välistä minusta tuntuu siltä, että suomalainen kulttuuri toimii kuten muoti tai että sen tempo on kohta sama kuin päivittäisuutisten. Suomalaisen kulttuurin logiikkaan kuuluu, että edellinen tyyli<span> </span>on tänä päivänä lähtökohtaisesti todella out, tai, niin sanotusti, yesterday’s news. Aivan kuin aiemmat virtaukset<span> </span>pyrittäisiin mahdollisimman nopsasti unohtamaan – vain se, mikä on uutta, on relevanttia. Tämä<span> </span>hillitön hinku romuttaa eilinen on johtanut juurettomuuteen sekä ideoiden, taiteen käsitetason, yliarvostamiseen taidon kustannuksella.</span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; "> </span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Mutta kaikkialla ei ole niin kuin meillä. Oletteko kuulleet tarinan eurooppalaisesta miehestä, joka rakasti kiinalaisen kalligrafian kauneutta ja halusi siksi tulla tuon taidon mestariksi? Hän etsi itselleen opettajaa pitkään, ennen kuin löysi sopivan jostakin syrjäisestä kiinalaisesta kylästä. Kun nämä kaksi keskustelivat siitä, hyväksyisikö mestari oppilaan, ehdoksi muodostui, että tämä omistaisi seuraavat kymmenen vuotta elämästään pelkästään kalligrafian taidon opiskeluun.<span> </span>Niinpä tämä tarinan länsimainen kaveri vietti seuraavat kymmenen vuotta eristyksissä syrjäisessä kiinalaiskylässä pelkästään siveltimenkäyttöön ja mestarin oikkuihin keskittyen, tietämättä tuon taivaallista siitä mitä oikeassa maailmassa tuona aikana tapahtui. No, kaikki tietävät miten tarina päättyy tai miten sen kuuluu päättyä – kymmenen vuoden päästä hän ei enää pelkästään rakastanut kalligrafiaa, vaan hallitsi sen taidon todellisen mestarin tavoin.<span> </span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; "><span> </span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Minusta tuntuu, että kymmenen vuotta minkä tahansa yksittäisen metodin opiskeluun on jonkinlainen totaalisen omistautumisen minimiaika. Tähän kohtaan sallinette sitaatin meidän kollokviomme mestarilta,<span> </span>(varmasti kaikkien hyvin tuntemasta Toporkovin muistiinpanoihin perustuvasta teoksesta Toiminnasta tunteeseen) : ”Sanokaa suoraan ja rehellisesti, haluatteko oppia. Teidän ei tarvitse hävetä. Olette aikuisia ihmisiä. Teillä jokaisella on jo mainetta ja nimeä näyttelijänä (tähän kohtaan voi vaihtaa ammattinimikettä), jokaisella on oikeus pitää itseään täysinoppineena ja luottaa siihen, että selviää ammattitaidollaan elämänsä loppuun asti. Ehkä pari kolme loistoroolia kiehtoisi enemmän kuin pitkä ja rankka opiskelu. Ymmärrän sen täysin. /// Rehellisyyden nimissä minun on kuitenkin varoitettava teitä siitä, että ilman tällaista opiskelua luovuutenne tulee joutumaan umpikujaan.”</span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; "> </span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Nuoruuden ehdottomuudessani valintani lähteä opiskelemaan teatteriohjaajaksi Pietariin perustui vakaumukseen, että halusin tuntea perinteen voidakseni hylätä sen. Halusin osata voidakseni ei-osata. Minuun oli tehnyt voimakkaan vaikutuksen Grotowskin teksti ”Vastaus Stanislavskille”: ”Anna Stanislavskille oma vastauksesi, vastaus, joka ei perustu tietämättömyyteen vaan asiantuntemukseen.” Kuten tunnettua, Grotowski oli Stanislavskin tavoin aito kalligrafiamestari; hänkin oli enemmän kiinnostunut teatteritaiteensa työkalun tai metodin kehittämisestä kuin hittiesitysten sorvaamisesta.</span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; "> </span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Edelleenkin – vaikka olen siirtynyt jo aika kauas teatterista - olen jatkuvasti kiinnostunut siitä janasta, jolle taiteeni sijoittuu.<span> </span>Mielestäni ainakin nuoren taiteilijan (itse olen varmasti taiteilijana hyvin nuori, vaikka fyysisesti keski-ikä jo pukkaakin päälle) on hyvin tärkeää ymmärtää se, että kukin meistä seisoo pitkän kulttuurisen jatkumon harjalla. Muuten taiteilija on helppo uhri ajan tai tuon mainitsemani kulttuurisen muodin oikuille.<span> </span>Perinteeseen tukeutuminen voi siis pelastaa<span> </span>taiteilijan siitä harhaluulosta, että hän on aivan yksin ja että kaikki kokeellinen tai kaikki hyvä taide/teatteri on alkanut vasta minusta. Tässä mielessä kaikki mahdolliset traditiot ja metodit ovat aivan yhtä hyviä. Mutta, vähintäänkin voidaan sanoa, että Stanislavski asetti teatteriväelle hyvän esimerkin siitä, millä antaumuksella omaan taiteeseen voi tai pitäisi suhtautua. Väitän, että Stanislavskin vuosikymmeniä kestänyt työ oman metodinsa kehittämiseksi kuuluu samaan kulttuuriseen perheeseen niiden itämaisten mielenkehittämistraditioiden kanssa, joissa jotakin taitoa harjoittamalla kehitetään omaa sielua. Ehkä tämä on kaukaa haettu väite, mutta minä koen että teeseremoniassa ja vaikkapa harjoitteissa näkymättömillä esineillä on olemuksellisesti jotain samaa.<span> </span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; "> </span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Mutta onko olemassa muita syitä, miksi juuri Stanislavskin metodista kannattaa puhua vielä tänään?<span> </span>Mielestäni kahdesta syystä: eettisestä ja ihmiskuvaan liittyvästä. Ja sitten vielä kolmannesta syystä, joka on käytännöllinen.</span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; "> </span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Mikäli esitystä harjoitellaan ilman mitään kommunikoitavissa olevaa metodia, prosessi on altis eettisille vääristymille, kuten ohjaajan mielivallalle.<span> </span>Tästä aiheesta monilla näyttelijöillä tuntuu olevan ikäviä tarinoita kerrottavana. Teatterihan voi työyhteisönä olla kivulias paikka, ja uskon kyllä että teatterin parista löytyy erittäin huonoa johtajuutta. On itsestään selvää, että mikäli työyhteisössä ohjaajan valta perustuu pelkkään asemaan eikä mitään työskentelymetodiakaan ole, niin homma lähtee varmasti todella helposti käsistä. Uskon senkin, että mitä vähemmän ohjaaja taidollisesti osaa, sitä enemmän hän peittelee, ja mielivalta voi aivan hyvin olla pelkkää ammattitaidottomuuden salailua.</span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; "> </span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Toisaalta, Stanislavskin hyvin sanallistettu metodi ikään kuin asiallistaa ja demystifioi harjoitusprosessia. Itse olen kokenut, että fyysisten toimintojen analyysi kommunikoitavuudessaan ja konkreettisuudessaan poistaa ryhmätyötilanteeessa myös ohjaajalta turhia persoonaan liittyviä paineita. Ohjaajan ei tarvitse olla demiurgi-jumala (vaikka toisaalta mielelläänhän sitä sellaisena toisten silmissä näyttäytyisi), vaan koko ryhmällä on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet kommunikaatioon sekä materiaalin<span> </span>työstämiseen omista positioistaan käsin.<span> </span>Stanislavskin metodi voi täten olla avain tasa-arvoiseen ja vastuulliseen ryhmätyöhön.</span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; "> </span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Sekään<span> </span>ei ole vähäinen seikka, että Stanislavskin metodin avulla näyttelijällä on mahdollisuus tulla näyttämötaiteilijaksi, eikä jäädä pelkäksi toteuttajaksi. Sellainenkin tyyli tosiaan on olemassa, että näyttelijät lähtökohtaisesti suhtautuvat ohjaajaan kuten nero-demiurgi-auteuriin. Tällöin ohjaajan työ on kertoa yksityiskohtaisesti näyttelijöille, mitä hän heiltä tahtoo. Näyttelijöiden tehtävänä on sitten toteuttaa tai ruumiillistaa tämä valmis visio.<span> </span>Kun ensimmäisen kerran kohtasin nämä vaatimukset suomalaisten näyttelijöiden taholta (mainittakoon, että he olivat ammattinäyttelijöitä), olin hyvin hämmentynyt. Pirustako minä tiedän, mitä se roolihahmo tekee tai ajattelee? Enhän minä siellä näyttämöllä ole elämässä sitä näyttämön omalakista elämää! Sehän on se näyttelijän taiteen hienous, että vain näyttelijä voi päästä sisälle roolihahmon maailmaan; mieleen ja kehoon. Minusta tällaiset kysymykset olivat tosiaan erittäin hämmentäviä, ja eniten hämmentävää oli se, että joku näyttelijä ylipäätään päästäisi ohjaajan sähläämään omalle alueelleen. Siis kyllähän ohjaaja voi tietysti ideoida vaikka mitä, mutta sehän on pelkkä paperia verrattuna siihen, mitä näyttelijä voi kehollisesti roolistaan löytää. Aivan kreisiä!<span> </span>Tässä täytyy kuitenkin olla nimenomaan kulttuurinen ero. Minut oli opetettu koulutukseni kautta yhteen systeemiin ja suomalaiset toiseen. Samaan hengenvetoon on kuitenkin kerrottava, että olen usein törmännyt sellaisiin ihmeellisiin ennakkoluuloihin, että nimenomaan venäläisessä koulukunnassa ohjaajan valta on jotain aivan megalomaanista. Eli ohjaaja visioi ja muut hyppää. Minusta tämä on ehdottomasti virheellinen käsitys. Minusta venäläisen koulukunnan meininki perustuu enemmänkin eri osapuolien taiteelliseen itsenäisyyteen ja siitä seuraavaan keskinäiseen kunnioitukseen. Ja se taiteellinen itsenäisyys perustuu taitoon, jota metodologinen työskentely on kasvattanut.</span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Korostan nyt vielä tätä: metodi on<span> </span>paitsi erinomainen näyttelijäohjaustyökalu se on myös<span> </span>näyttelijän itsensä työkalu hänen taiteensa ja taitojensa kehittämiseksi. On hienoa huomata, miten harjoitustilanteessa näytelmätekstistä alkaa löytyä ihmeellisiä syvyyksiä – sitä piilotekstiä -<span> </span>toiminta-analyysin kautta – ja miten näyttelijät pääsevät nopeasti asian ytimeen. Katsokaa miten komeasti venäläisissä teattereissa tai<span> </span>vaikkapa Baltiassa näytellään! Miten paljon he saavat yksityiskohtiin elämää! Siinähän se heidän vahvuutensa on: mielettömän tarkassa ja älykkäässä näyttelijän taiteessa. Tai, jos venäläisten tai balttien esitysten näkemisestä on jollakulla kulunut jo tovi, niin muistellaan nyt hetki vaikkapa Stalker –elokuvaa, se lienee useimpien mielissä. Onhan siinä kaikki ohjaukselliset ja muut elokuvataiteeseen liittyvät elementit kohdallaan – mutta melkein pumpusta ottaa, kun ajattelee, millaista on Stalkerin näyttelijöiden taide! Kuinka monta vuotta luulette niiden kavereiden viettäneen kalligrafiaharjoitteden parissa, kun tuohon pystyvät? On se jotain vähän toista, kuin se, että mennään nyt ja sanotaan nää repliikit.</span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; "> </span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Mainitsin, että Stanislavskin metodi liittyy ihmiskuvaan; mielestäni Stanislavskin pitkän elämäntyön voi nähdä myös ihmiskuvan muutosprosessina. Fyysisten toimintojen analyysi väläyttää näkemyksen siitä, että ihminen ei ole ensisijaisesti älyllinen tai tunteellinen, vaan toimiva olento. Tästä syystä<span> </span>näyttelijänohjauksessa tai roolin työstämisessä logiikka ja psykologisointi eivät vie kovin pitkälle. Mielestäni joogasta innostunut iäkäs Stanislavski ymmärsi jotakin olleellista viimeisessä vaiheessaan: tunteet ja ajatukset ovat ristiriitaista kuohua ihmisen pinnalla ja me olemme sitä mitä me teemme. Täten myös näytelmähenkilöiden älyn ja tunteiden muisti on somaattista, ruumiillista.<span> </span>Ei liene sattumaa, että Stanislavskin oppilaista vaikkapa<span> </span>Meyerhold ja Mihail Tshehov nostivat näyttelijän kehon omien metodiensa keskiöön. Samoin teki jo mainittu Grotowski, ja hän sanoikin: ”Minä aloitin siitä, mihin Stanislavski jäi”.<span> </span></span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; "> </span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Lopuksi haluaisin nostaa esille Umberto Econ lanseeraaman mielikuvan Ruusun nimestä. Romaanin nimihän viittaa siihen, miten kadotettu kulttuuriperintö – kuten palanut kirjasto – on todella ikuisesti kadonnut. Että sukupuuttoon kuolleesta ruususta ei jää jäljelle tuoksua, ei edes kuvaa: jää vain ruusun nimi, tieto siitä, että sellainenkin kukka on joskus ollut. Stanislavskin kohdalla – ainakin länsimaissa - riski siitä, että koko hänen elämäntyönsä katoaa,<span> </span>että siitä jää jäljelle sekavia käsityksiä ja epämääräisiä mielikuvia, on todellinen. On myös niin, että ainoastaan omalle kielelle käännetyt kirjat voivat vaikuttaa kollektiivisesti koko yhteisöön. Mielestäni Martin Kurtenin suomentama, pikkuriikkinen Toiminnasta tunteeseen on oiva esimerkki tästä ilmiöstä – läpyskä ei olisi koskaan saanut sellaista merkitystä kuin mitä sillä on ollut suomalaiseen teatteriin, jos se olisi ollut luettavissa vain englanniksi. Siksi Stanislavskin metodia ja varsinkin viimeistä vaihetta koskevat tekstit pitäisi saada käännetyksi suomen kielelle ja heti, ja niille jotka sitä työtä tekevät, pitää nostaa hattua.</span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; "> </span></p><p style="margin-top: 0px; margin-right: 0px; margin-bottom: 0px; margin-left: 0px; padding-top: 0px; padding-right: 0px; padding-bottom: 1em; padding-left: 0px; border-top-width: 0px; border-right-width: 0px; border-bottom-width: 0px; border-left-width: 0px; border-style: initial; border-color: initial; "><span lang="FI" style="font-family: Arial; ">Ihan viimeiseksi haluaisin vielä vastata otsikkoni kysymykseen. Eli: mihin metodia tarvitaan?<span> </span>Voin ainoastaan todeta, että minä koen metodin tarpeelliseksi tänä päivänä tällä tavalla, voin suositella niitä fragmentteja, joita tunnen myös teille – kymmenen vuoden päästä koen sen ehkä aivan eri lailla, tai sitten en piittaa siitä enää pätkääkään. Uskon, että<span> </span>on olemassa vain kaksi tapaa pitää mikä tahansa traditio elossa: kysymällä mihin tätä välinettä tarvitaan tänään ja millainen on minun taiteellinen vastaukseni niille, joiden hartioilla seison, joiden työhön oma työni perustuu. </span></p></span>Unknownnoreply@blogger.com0